Leppähelokka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Leppähelokka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Strophariaceae |
| Suku: | Helokat Pholiota |
| Laji: | alnicola |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Leppähelokka (Pholiota alnicola) on kellomainen tai kupera helokkalaji. Lakki on sileä ja usein kostealla säällä tahmainen. Lakin leveys on 2–7 senttimetriä ja väriltään se on sitruunankeltainen. Sienen heltat ovat melko tiheät ja aluksi kellertävät. Vanhemmiten ne tummuvat ruosteenruskeiksi. Jalka on keltainen tai ruskea ja siinä on heikko rengas. Jalka on pituudeltaan 4–12 senttimetriä. Sienen maku on mieto tai hieman karvas ja haju on hieman makeahko. Leppähelokka kasvaa kaikenlaisissa metsissä lehtipuiden kannoilla ja kuolleilla rungoilla, varsinkin lepällä ja koivulla.[2] Sieni on Suomessa yleinen.[3] Kasvuaika on syyskuusta marraskuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 161. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
- ↑ Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 145. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 244. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MushroomExpert.com: Pholiota alnicola (englanniksi)
| ||||||||||