Potkupelit amerikkalaisessa jalkapallossa
Potkupelit ovat tapa liikuttaa pelipalloa amerikkalaisessa jalkapallossa silloin kun pelissä ei edetä palloa heittämällä tai kuljettamalla. Potkupelejä ovat aloituspotkut, lentopotkut, potkumaalit sekä pudotuspotkut.[1] Potkupelit ovat niin sanottuja erityistilannepelejä (engl. Special teams), joihin on omat erikoistuneet miehistönsä.
Pelipalloa saa potkaista vain ennalta määritellyissä tilanteissa.[2] Muutoin pelipalloa ei saa potkia ja laiton potku palloon aiheuttaa kymmenen jaardin rangaistuksen. Potkaisijat ovat suojeltuja pelaajia amerikkalaisessa jalkapallossa. Potkaisijaan törmääminen tietää 15 jaardin rangaistusta.[3]
Aloituspotku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aloituspotku (engl. Kickoff) annetaan ottelun alussa, puoliajan jälkeen sekä jatkoajan alussa. Lisäksi jokaisen pistesuorituksen jälkeen annetaan aloituspotku.[4]
Potkaisija potkaisee pallon tiiltä tai vaihtoehtoisesti yksi pelaajista pitää palloa pystyssä potkaisijalle.[5] Palauttava joukkue pyrkii palauttamaan pelipallon mahdollisimman pitkälle ja aloittaa hyökkäysvuoronsa siitä kohdasta mihin palloa kantava palauttaja taklattiin. Pallon saa kuljettaa maalialueelle saakka touchdownin arvoisesti.
Jos aloituspotku menee maalialueen takalaidasta yli kyseessä on takalaiton (engl. Touchback) ja palauttava joukkue aloittaa hyökkäysvuoronsa 20 jaardin linjalta. Aloituspotku ei saa mennä sivurajoista yli. Vinoon mennyt aloituspotku joko uusitaan viisi jaardia kauempaa tai vastaanottava joukkue saa aloittaa hyökkäyksensä 30 jaardin päästä aloituspotkun lähtöpaikasta.[6]
Oman maalin jälkeen joukkueen on luovuttava pelipallosta vapaapotkulla (engl. Safety punt), jonka saa antaa myös potkaisemalla pelipallo käsistä.[7]
Potkaiseva joukkue voi yrittää lyhyttä aloituspotkua (engl. Onside kick), jonka tarkoituksena on saada pelipallo aloituspotkusta omalle joukkueella. Kuka tahansa saa ottaa pelipallon haltuunsa, kunhan pallo on liikkunut potkusta kymmenen jaardia eteenpäin.[8] Niinpä potkaisija pyrkii potkaisemaan palloa vain kymmenisen jaardia, jotta omat pelaajat ehtisivät pallolle ensin.
Lentopotku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentopotku (engl. Punt) tarkoittaa sitä, että hyökkäävä joukkue luopuu pelipallosta. Lentopotku potkaistaan yleensä neljännellä yrityksellä kun hyökkäys ei ole pystynyt etenemään vaadittavaa kymmenen jaardin matkaa. Lentopotkun potkaisijan tarkoituksena on potkaista pallo mahdollisimman kauas, sillä vastaanottava joukkue aloittaa hyökkäysvuoronsa siitä pisteestä johon palauttava pelaaja taklataan.
Lentopotkun alussa aloitussyötön antaja syöttää pallon lentopotkun potkaisijalle, joka potkaisee pallon käsistään. Vastaanottavan joukkueen palauttaja ottaa kopin ja lähtee palauttamaan palloa. Vaihtoehtoisesti hän voi näyttää ottavansa vapaan kopin (engl. Fair catch) jolloin häntä ei saa taklata mutta hän ei myöskään saa edetä pallon kanssa.[9] Mikäli potku menee pelikentän sivurajasta yli, aloittaa vastaanottava joukkue hyökkäysvuoronsa siitä kohdasta kenttää. Jos lentopotku osuu maalialueelle, kyseessä on takalaiton.
Potkumaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Potkumaalissa (engl. Field goal) potkaisija yrittää potkaista pelipallon maalihaarukan lävitse. Potkumaali on kolmen pisteen arvoinen. Touchdownin jälkeisessä lisäpisteyrityksessä tehdään yleensä potkumaali, jolloin se on yhden pisteen arvoinen.[10]
Potkumaalissa aloitussyötön antaja syöttää pallon pallonpitäjälle, jonka tehtävänä on asettaa pallo pystyyn potkaisijaa varten. Blokatun tai lyhyeksi jääneen potkun saa yrittää juosta vastustajan maaliin saakka mikäli pallo ei ole ehtinyt osua maahan. Normaalissa pelitilanteessa tämä tarkoittaa puolustuksen touchdownia ja lisäpisteessä tilanteesta riippuen yhtä tai kahta pistettä.
Pudotuspotku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pudotuspotku (engl. Drop kick) on harvinainen pelitilanne. Onnistunut pudotuspotku tulkitaan potkumaaliksi. Pudotuspotkussa potkaisija pudottaa pelipallon käsistään maahan ja potkaisee sen ensimmäisen pompun jälkeen.[11] Tämä on erittäin vaikeaa sillä pallon soikea muoto tekee pompusta ennalta arvaamattoman ja epätarkan huonossa asennossa potkaistavaksi. Toisen pompun jälkeen palloa ei enää saa potkaista, sillä se tulkitaan jo rähmäykseksi (engl. Fumble) eikä rähmättyä palloa saa potkia. Pudotuspotkun etu on että sitä saa yrittää myös aloituspotkuissa.[4]
Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa nähtiin onnistunut pudotuspotku viimeksi vuonna 1998.[12] NFL-liigan viimeisin kolmen pisteen onnistunut pudotuspotku nähtiin vuonna 1937.[13] Ainoat liigan tämän jälkeen onnistuneet pudotuspotkut ovat Ray McLeanin ja Doug Flutien lisäpisteet vuosina 1941 ja 2006.[14][15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sääntökirja s. 30: Sääntö 2-16-1.
- ↑ Sääntökirja s. 31: Sääntö 2-16-10.
- ↑ Sääntökirja s. 144-145: Lista rangaistuksista.
- ↑ a b Sääntökirja s. 31: Sääntö 2-16-6.
- ↑ Sääntökirja s. 30: Sääntö 2-16-4.
- ↑ Sääntökirja s. 69-70: Säännöt 6-2-1 ja 6-2-2.
- ↑ Sääntökirja s. 30: Sääntö 2-16-5.
- ↑ Sääntökirja s. 67: Sääntö 6-1-3.
- ↑ Sääntökirja s. 77: Sääntö 6-5-1.
- ↑ Sääntökirja s. 96: Sääntö 8-1-1.
- ↑ Sääntökirja s. 31: Sääntö 2-16-3.
- ↑ Last Drop Kick before Doug Flutie as featured on ESPN (video) YouTube: ESPN. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
- ↑ The last dropkick Pro Football Hall of Fame. Arkistoitu 21.10.2012. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
- ↑ A get-rich kick scheme fails The Boston Globe. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Howard Ulman: Dolphins Win Sixth Straight Despite Flutie's Drop Kick The Ledger. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 2.3.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Potkupelit amerikkalaisessa jalkapallossa Wikimedia Commonsissa
