Lemmenklarinetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaksi lemmenklarinettia

Lemmenklarinetti (ital. clarinetto d’amore, ransk. clarinette d’amour, saks. Liebesklarinette)[1] on klarinettiperheeseen kuuluva puupuhallinsoitin. Lemmenklarinetti on yleensä joko F-, G- tai As-vireinen ja alkujaan kolmiläppäinen. Sen ominaisimmat ulkoiset piirteet ovat ns. lemmenjalka eli ääntä pehmentävä pallomainen kello-osa (saks. Liebesfuss; ransk. pavillon d’amour) ja suukappaleen ja rungon välinen käyrä messinkiosa.

Soitin kehitettiin 1700-luvun jälkipuoliskolla, jääden käytöstä noin vuoden 1810 jälkeen. Vanhin tunnettu sävellys, jossa on lemmenklarinetille kirjoitettuja osuuksia, on François-Joseph Gossecin requiem (1760). [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://urn.fi/urn:nbn:fi:au:seko:00592 SEKO - Suomalainen esityskokoonpanosanasto
  2. Nicholas Shackleton: "Clarinette d’amour". Oxford Music Online. [Oxford]: Oxford University Press, ©2001.