Laura (Queensland)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Laura on pieni, noin 120 asukkaan kaupunki Cape Yorkin niemimaalla, ja se sijaitsee pohjoiseen Lakelandin kaupungista Queenslandin osavaltiossa Australian pohjoisosassa. Kaupunki sijaitsee ainoan niemimaan pohjoiskärkeen johtavan tien varrella, ja on kansainvälisesti tunnettu maailman suurimmasta esihistoriallisesta kivitaidekokoelmastaan. Kaupunki on myös niin kutsutun Scenic Triangle -maisema-alueen pohjoinen piste, ja se sijaitsee vain muutamia kilometrejä etelään Lakefieldin kansallispuiston eteläportilta.

Kaupungin ympäristöstä löytyy eräitä maailman kattavimmista kivimaalausgallerioista, joista osa on avoinna yleisölle. Kaupungista löytyy myös Interpretive Centre, keskus, jossa on esillä tietoa kivimaalauksista ja aboriginaalikulttuurista. Keskus järjestää myös kiertomatkoja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aboriginaalit ovat asuneet Laurajoen laaksossa viimeisten 50 000 vuoden ajan. Sadekauden aikana he asustivat kivisissä suojissa ylängöillä, josta kivimaalauksia on löydetty.

Eräät niemimaan varhaisimmista vuokratuista laidunalueista sijaitsivat juuri Lauran alueella. Kuitenkin kaupunki alkoi kehittyä vasta vuonna 1873 Palmerjoella tehdyn kultalöydön jälkeen. Cooktownista kultakentille matkaavat kullankaivajat ylittivät Laurajoen kaupungin kohdalta. Kultarynnäkön aika oli väkivaltaista aikaa, sillä aboriginaalit ryhtyivät vastarintaan. Kaupungin lähelle kahlaamon luokse perustettiin Native Mounted Policen tukikohta suojelemaan matkalaisia.

Kultarynnäkön aikana suunniteltiin rakennettavaksi rautatielinja Cooktownista Palmerin kultakentille. Cooktown–Laura Railway valmistui Lauraan saakka 1888, ja joen ylittävä rautatiesilta avattiin liikenteelle 1891. Tällöin Palmerin kultaesiintymät olivat jo ehtymässä, ja Queenslandin hallitus päätti lakkauttaa rautatien rakentamisen. Loppujen lopuksi Laurajoen sillan ylitse kulki vain rautatiesillan valmistumisen juhlajuna.

Rautatie auttoi kaupunkia kasvamaan, sillä sen asiakkaina olivat sekä kaivosmiehet että Cape Yorkin niemimaan karjankasvattajat. Rautatie suljettiin vuonna 1961.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pike, Glenville. 1979. Queen of the North: A Pictorial History of Cooktown and Cape York Peninsula. G. Pike. ISBN 0-9598960-5-8.
  • Trezise, P.J. 1969. Quinkan Country: Adventures in Search of Aboriginal Cave Paintings in Cape York. A.H. & A.W. Reed, Sydney.
  • Trezise, P.J. 1993. Dream Road: A Journey of Discovery. Allen & Unwin, St. Leonards, Sydney.
  • Premier's Department (prepared by Connell Wagner). 1989. Cape York Peninsula Resource Analysis. Cairns. (1989). ISBN 0-7242-7008-6.
  • Roth, W.E. 1897. The Queensland Aborigines. 3 Vols. Reprint: Facsimilie Edition, Hesperian Press, Victoria Park, W.A., 1984. ISBN 0-85905-054-8
  • Ryan, Michelle & Burwell, Colin, eds. 2000. Wildlife of Tropical North Queensland: Cooktown to Mackay. Queensland Museum, Brisbane. ISBN 0-85905-045-9 (set of 3 vols).
  • Scarth-Johnson, Vera. 2000. National Treasures: Flowering plants of Cooktown and Northern Australia. Vera Scarth-Johnson Gallery Association, Cooktown. ISBN 0-646-39726-5 (pbk); ISBN 0-646-39725-7 Limited Edition - Leather Bound.
  • Sutton, Peter (ed). Languages of Cape York: Papers presented to a Symposium organised by the Australian Institute of Aboriginal Studies. Australian Institute of Aboriginal Studies, Canberra. (1976). ISBN 0-85575-046-4
  • Wynter, Jo and Hill, John. 1991. Cape York Peninsula: Pathways to Community Economic Development. The Final Report of The Community Economic Development Projects Cook Shire. Cook Shire Council.
  • Laura: A shared history of a river and a town. Cook Shire pamphlet.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]