LNER Class V2
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| LNER Class V2 | |
|---|---|
 |
|
Perustiedot |
|
| Tyyppi | höyryveturi |
| Valmistaja | Doncasterin ja Darlingtonin veturitallit |
| Lukumäärä | 184 |
| Valmistusvuodet | 1936–1944 |
| Hylätty | 1962–1966 |
| Museoitu | 1 |
Tekniset tiedot |
|
| Raideleveys | 1 435 mm |
| Pyörästö | 2-6-2 |
| Suurin akselipaino | 22,4 t |
| Pyörän halkaisija | 1 880 mm |
LNER Class V2 -höyryveturit olivat vuosina 1936–1944 suunniteltuja kiitosekajunavetureita. Veturisarjan suunnittelijana toimi Nigel Gresley. Tunnetuin sarjansa edustaja on 4771 Green Arrow, joka on sarjan ainoa säilytetty veturi.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
V2-veturit olivat Iso-Britannian ainoita laajasti käytettyjä 2-6-2 -pyörästöjärjestyksellä varustettuja tenderivetureita. Vetureissa olevan pyörästön etuna oli se, että veturin ison tulipesän sijoittaminen oli entistä helpompaa, kun veturin takimmaiset vetopyörät eivät olleet tiellä. Lisäksi veturin etuakseli lisäsi veturin vakautta suurissa nopeuksissa.
V2-sarja jalostettiin Gresleyn A1- ja A3-sarjoista pienentämällä vetopyörien kokoa 1,8 metriin ja lyhentämällä veturin höyrykattilaa. Veturissa oli Gresleylle tyypillisesti kolme sylinteriä.
Vuosien 1936 ja 1944 välillä rakennettiin 184 veturia rakennettiin 14 sarjassa Doncasterin ja Darlingtonin veturitalleilla. Myös neljä muuta veturia oli tilattu, mutta Gresleyn seuraaja Edward Thompson suunnitteli ne uudelleen omaa A2-sarjaansa varten.
V2-sarjan veturit olivat monikäyttöisiä vetureita, jotka pystyivät vetämään kiitotavarajunia ja pikajunia. Niiden melko raskas 22 tonnin akselipaino rajoitti liikennöintiä noin 40 prosenttiin LNER:n rataverkosta. Gresley huomasi tämän ongelman ja suunnitteli V4-sarjan kevyempiä rataosuuksia varten.
Työskentely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen valmistunut V2-veturi oli Doncasterissa kesäkuussa 1936 rakennettu 4771 Green Arrow, joka oli nimetty sen pikatavarajunan mukaan, jonka vetämiseen kyseinen veturisarja oli tarkoitettu. Onnistuneiden koeajojen jälkeen sekä Doncasterin ja Darlingtonin veturitalleille annettiin lupa rakentaa loput veturit. Viimeinen veturi numeroltaan 3695 valmistui Darlingtonin veturitallilta heinäkuussa 1944.
Veturit pystyivät toimimaan varavetureina myös isommille matkustajavetureille, joiden keskinopeuden ne melkein saavuttivat. Eräs vetureista saavutti Yorkshire Pullman -junassa keskinopeuden 93 mailia tunnissa (150 km/h), ja toinen veturi saavutti huippunopeuden 163 km/h koeajossa.
Veturit palvelivat luotettavasti myös British Railwaysin alaisuudessa ja työskentelivät lähinnä itäisellä pääradalla, Waverleyn radalla Carlislen ja Edinburghin välillä ja Lontoon Marylebonen ja Sheffieldin välillä. Sarjan viimeiset veturit työskentelivät Edinburghin ja Aberdeenin välillä. Koko sarja vedettiin liikenteestä vuosina 1962–1966, kun dieselveturit korvasivat ne.
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoastaan kahdeksalla V2-sarjan veturilla oli nimi: sarjan ensimmäinen veturi 4771 Green Arrow nimettiin kiitotavarajuna Green Arrow'n mukaan, kun taas viisi veturia nimettiin rykmenttien mukaan ja kaksi veturia koulujen mukaan.
| Alkuperäinen numero. | LNER 1946 Numero. | British Railways numero. | Nimi | Huomioita |
|---|---|---|---|---|
| 4771 | 800 | 60800 | Green Arrow | Säilytetty |
| 4780 | 809 | 60809 | The Snapper, The East Yorkshire Regiment, The Duke of York's Own | |
| 4806 | 835 | 60835 | The Green Howard, Alexandra, Princess of Wales's Own Yorkshire Regiment | |
| 4818 | 847 | 60847 | St Peter's School York AD627 | |
| 4831 | 860 | 60860 | Durham School | |
| 4843 | 872 | 60872 | King's Own Yorkshire Light Infantry | |
| 4844 | 873 | 60873 | Coldstreamer | |
| 3676 | 964 | 60964 | The Durham Light Infantry | Nimetty huhtikuussa 1958 |
Numerointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakentamisen jälkeen veturit saivat numerot 3641–3695 ja 4771–4899. Vuoden 1946 numerointiuudistuksen jälkeen veturit numeroitiin väliltä 800 ja 983. Britannian rautateiden kansallistamisen jälkeen British Railways lisäsi vetureiden numeroihin 60000, joten esimerkiksi veturista 801 tuli 60801.
Museointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan ensimmäinen veturi 4771 Green Arrow on säilytetty ja sillä on välillä ajettu. Huhtikuussa 2008 sen höyrykattila kuitenkin vioittui, eikä se ole sen jälkeen liikennöinyt. Veturin korjaaminen olisi mahdollista, mutta veturin omistava taho ei ole halunnut maksaa korjauskustannuksia.