L’Atalante
| L'Atalante | |
|---|---|
| Ohjaaja | Jean Vigo |
| Käsikirjoittaja |
Jean Vigo Albert Riéra Jean Guinée |
| Tuottaja | Jaques-Louis Nounez |
| Säveltäjä | Maurice Jaubert |
| Kuvaaja |
Boris Kaufman Louis Berger Jean-Paul Alphen |
| Leikkaaja | Louis Chavance |
| Lavastaja | Francis Jourdain |
| Pääosat |
Michel Simon Dita Parlo Jean Dasté Louis Lefèvre Gilles Magaritis |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
L'Atalante on Jean Vigon ohjaama elokuva vuodelta 1934. Elokuvaa on toisinaan pidetty yhtenä maailman parhaista elokuvista. Sight and Soundin kriitikkoäänestyksessä 1962 L'Atalante oli kymmenenneksi merkittävin elokuva[1] ja vuoden 1992 äänestyksessä kuudenneksi merkittävin. Ohjaajaäänestyksessä 1992 se oli viides.[2]
Elokuva on hivelevän kaunis rakkaustarina nuoresta jokilaivan kapteenista ja hänen nuorikostaan.[3] Se kertoo kanavalotja L'Atalantesta ja sen miehistöstä, johon kuuluvat laivalla asuvat kapteeni Jean, hänen nuori vaimonsa Juliette, vanha merikarhu Jules ja laivapoika.[4]
Kun alus saapuu Pariisiin, Jean ja Juliette menevät ravintolaan, jossa kulkukauppias alkaa flirttailla Juliettea. Juliette ihastuu suurkaupungin valoihin ja karkaa. Jean masentuu, jolloin Jules päättää auttaa häntä ja etsiä Julietten.
Ylistetty kuvaus on neuvostoliittolaisen elokuvaohjaajan Dziga Vertovin veljen Boris Kaufmanin käsialaa. Myöhemmin Hollywoodissa työskennellyt Kaufman on kuvannut työvuosiaan Vigon kanssa "elokuvan paratiisiksi".[5]
Vigo sairastui tuberkuloosiin, ja vielä hänen eläessään tuottaja leikkasi elokuvan 65 minuutin mittaiseksi. Se myös nimettiin uudelleen Lys Gautyn levyttämän suositun laulun "Le chaland qui passe" mukaan, ja laulu liitettiin elokuvaan.[6] Elokuvaa esitettiin vuosikymmenet tuottajan teurastamana, ja vasta vuonna 1990 se sai ennallistetun version Italian yleisradioyhtiön arkistoista löytyneestä kopiosta ja sen muodon, jonka Vigo oli sille tarkoittanut. Myöhemmin Criterion Collectionissa on julkaistu siitä uuden ennallistetun version, jota kriitikko kiittää parhaaksi näkemäkseen versioksi.[7][8]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja L’Atalante oli mukana heistä kahdenkymmenen listalla[9]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 50 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[10]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Michel Simon | … Jules |
| Dita Parlo | … Juliette |
| Jean Dasté | … Jean |
| Louis Lefèvre | … laivapoika |
| Gilles Magaritis | … kulkukauppias |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sight & Sound Poll 1962
- ↑ Sight & Sound Poll 1992
- ↑ Yle, Teema, Jean Vigo
- ↑ Yle, Teema, L'Atalante
- ↑ Derek Malcolm's century of film, Guardian 4.2.1999 viitattu 17.7.2010
- ↑ Luc Sante, L’Atalante: Canal Music, viitattu 3.6.2012
- ↑ Roger Ebert, L’Atalante (1934), viitattu
- ↑ Kevin Courrier, Childhood’s End: Criterion’s The Complete Jean Vigo, Critics at large, viitattu 3.6.2012
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)