Käsky nro 227
Käsky nro 227 eli ”Ei askeltakaan taaksepäin” -käsky[1] oli Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin toisen maailmansodan aikana 28. heinäkuuta 1942 antama käsky, jonka oli tarkoitus pysäyttää puna-armeijan perääntyminen ja kitkeä karkuruus. Käsky tunnetaan siihen sisältyneestä iskulauseesta ”Ei askeltakaan taaksepäin!” (ven. Ни шагу назад, Ni šagu nazad).[2][3]
Kun Saksa oli kesällä 1942 aloittanut itärintamalla uuden suurhyökkäyksen, puna-armeija pyrki aluksi perääntymään järjestäytyneesti välttääkseen saarroksiin joutumisen ja suuret motit. Käsky numero 227 osoitti Stalinin halun luopua tästä linjasta.[4] Käskyn hahmotteli kenraalieversti Aleksandr Vasilevski.[2] Sen mukaan perääntyminen ilman päämajasta annettua lupaa oli kielletty, ja kiellon rikkojia uhattiin armottomilla rangaistuksilla.[3] Käskyssä määrättiin perustamaan etulinjan taakse erityisiä sulkuryhmiä, joiden tehtävänä oli ampua kaikki luvatonta perääntymistä yrittävät sotilaat.[2] Muut rikkomuksiin syyllistyneet sotilaat siirrettäisiin rangaistuspataljooniin ”sovittamaan verellään rikoksensa isänmaata kohtaan”. Rangaistuspataljoonat voitiin esimerkiksi määrätä suorittamaan itsemurhahyökkäyksiä vihollisen linjojen takana.[5]
Käskyssä Stalin aluksi kuvailee vihollisen etenemistä Neuvostoliiton maaperällä ja sättii puna-armeijaa tappioista ja haluttomuudesta tehdä vastarintaa, minkä jälkeen seuraa toteamus ”vetäytyminen tätä pitemmälle veisi maamme ja meidät itsemme tuhoon” ja sitten vaatimus: ”Ei askeltakaan taaksepäin! Tämän on nyt oltava tärkein tunnuksemme”.[3] Myöhempänä ohjeistus jatkuu:[2]
»Paniikinlietsojat ja pelkurit on tuhottava siihen paikkaan. Perääntymismentaliteetti on eliminoitava päättäväisesti. Maavoimien komentajat, jotka ovat sallineet asemien vapaaehtoisen hylkäämisen, on erotettava ja lähetettävä heti sotaoikeuteen.»
Samansisältöisiä määräyksiä oli annettu Neuvostoliitossa sodan alusta saakka, mutta käsky nro 227 sai aiempia enemmän huomiota ja iskulause ”Ei askeltakaan taaksepäin” oli pian kaikkien huulilla.[5][3] Käskyä luettiin julkisesti ääneen sotilaille, joiden tuli kaikkien tuntea se.[5] Sen oli tarkoitus motivoida myös siviilejä.[1] Käskyn soveltaminen johti perääntymään pakotetuissa armeijan yksiköissä syntipukkien etsimiseen ja summittaisiin teloituksiin.[2] Sulkuryhmät pääosin epäonnistuivat tehtävissään, joten niistä luovuttiin kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuussa 1942. Samaa tehtävää jäivät kuitenkin hoitamaan turvallisuuspoliisi NKVD:n yksiköt. Puna-armeijan perääntymistä ei välittömästi onnistuttu pysäyttämään, mutta seuraavana talvena voitokas Stalingradin taistelu käänsi tilanteen. Käsky 227 julkaistiin Neuvostoliitossa suurelle yleisölle painettuna ensi kerran vasta glasnostin aikana vuonna 1988.[5]
- Käsky nro 227
-
1 -
2 -
3 -
4 -
5 -
6 -
7 -
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Stalin issues Order No. 227—outlawing cowards (englanniksi) History 5.11.2009. Viitattu 31.12.2020.
- ↑ a b c d e Anthony Beevor: Toinen maailmansota, s. 391–392 (suom. Jorma-Veikko Sappinen). WSOY, Helsinki 2012.
- ↑ a b c d Geoffrey Roberts: Stalinin kenraali: Georgi Žukov, s. 187–188 (suom. Heikki Eskelinen). Tammi, Helsinki 2013. Google Books
- ↑ Raymond Limbach: Battle of Stalingrad (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.12.2020.
- ↑ a b c d Catherine Merridale: Stalin’s Order No. 227: “Not a Step Back” (englanniksi) The History Reader 28.7.2011. Viitattu 31.12.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Приказ НКО СССР от 28.07.1942 № 227 on Wikiaineistossa (venäjäksi)
