Kullaa

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Kulla)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kullaa
Kulla
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Ulvila
Kullaa.vaakuna.svg Kullaa.sijainti.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Perustettu 1896
Liitetty 2005
– liitoskunnat Ulvila
Kullaa
– syntynyt kunta Ulvila
Pinta-ala 283,19 km²
– maa 263,73 km²
Väkiluku 1 653
(2004)
väestötiheys 6,27 as./km²

Kullaa (ruots. Kulla) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva Suomen entinen kunta. Nykyisin entisen Kullaan kunnan alue on Ulvilan kaupungin itäistä maaseutualuetta. Kunta lakkautettiin vuoden 2005 kuntaliitoksessa Ulvilan kanssa. Ennen kuntaliitosta Kullaan naapurikunnat olivat Harjavalta, Kiikoinen, Kokemäki, Lavia, Nakkila, Noormarkku, Pori ja Ulvila. Kullaan alue on harvaan asuttua maaseutua, ja sen kylät ovat pieniä maaseutukyliä. Kullaan itä- ja pohjoisosat ovat suurimmaksi osaksi asumatonta metsämaata. Kullaan historiallinen nimi on Levanpelto.[1][2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullaa sijaitsee maantieteellisesti Satakunnan maakunnan keskellä, Porin ja Tampereen välisen valtatie 11:n varrella. Poriin on matkaa 25 kilometriä ja Tampereelle 85 kilometriä. Lähimmät rautatieasemat ovat Porissa ja Harjavallassa.

Entisen Kullaan kunnan keskustaajaman muodostivat Koskin ja Kankaan kunnanosat. Palvelut ja virastot keskittyivät Kankaan kuntakeskukseen, Koskin alueelle keskittyi asutus. Kankaan ja Koskin kylissä sijaitsee edelleenkin suurin osa alueen jäljellä olevista palveluista. Muita merkittäviä kyläkeskuksia entisen Kullaan kunnan alueella ovat Leineperi ja Palus. Muita kyliä ovat Levanpelto, Ahmaus, Järventausta ja Saarijärvi.[2]

Entisen Kullaan alueella sijaitsee useita järviä, joista suurimmat ovat Joutsijärvi ja Palusjärvi. Joutsijärven alueella on suosittu retkeilyalue. Järvien vedet laskevat Joutsijokea pitkin Kokemäenjokeen ja edelleen Itämereen. Joutsijärven läntiseltä osalta Tuurujärveltä vettä johdetaan Harjakankaan vedenottamoon, mistä vesi jatketaan edelleen juomavedeksi Poriin.[3][2]

Kullaa sijaitsee Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen välisellä vedenjakajalla ja on suurimmaksi osaksi karua seutua. Alueelliset korkeuserot ovat vähäisiä, mutta maisema näyttää paikoin vaihtelevalta johtuen maaston moreenipohjasta ja louhikoista. Tasaisimmat alueet ovat Leineperissä entisen Kullaan kunnan lounaisosassa, sekä Kankaan kylässä sijaitsevan Kullaan kirkon alueella. Kunnan alueella on muutamia yksittäisiä kukkuloita, jotka kohoavat 90 metrin korkeudelle merenpinnasta. Savimaata on vähän. Viljelykset Kullaan alueella ovat keskittyneet pääasiassa kunnan halki kulkevan harjun reuna-alueille. Vedenjakaja-alueella pohjaveden virtaus on vähäistä ja metsämaiden soistuminen yleistä. Niinpä Kullaa on Satakunnan soisinta seutua.[2][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullaalta on tehty runsaasti esihistoriallisia esinelöytöjä, minkä selittää osaltaan alueen sijainti jääkauden aikaisen meren rannikolla. Varhaisimmalla kivikaudella Kullaa oli vielä veden peitossa, mutta yksi alueelta löydetty kourutaltta on ajoitettavissa Suomusjärven kulttuurin kaudelle. Keskiajalla huittislaisilla oli erämaita Kullaan alueella, ja he käyttivät alueen kautta kulkeneita reittejä matkoillaan kalavesilleen Ahlaisten rannikolle.[4]

Vuoden 1540 maakirjan mukaan Levanpellon ja Paluksen kylissä oli yhteensä 19 taloa. Palus kuului Huittisten pitäjään vuoteen 1554, jolloin se liitettiin Kokemäkeen. Vuoden 1639 alussa Levanpelto ja Palus siirrettiin Kokemäestä Ulvilan pitäjään. Alueen asutus kehittyi niin hitaasti, että vuoteen 1770 mennessä taloluku oli lisääntynyt vain kahdella. Vuosina 1784–1805 suoritetun isonjaon jälkeen syntyivät Ahmauksen ja Saarijärven kylät ja asutus lähti kasvamaan ripeämmin. Vuonna 1800 Kullaan alueella oli 31 taloa. Vuoden 1770 henkikirjan mukaan asukasluku oli 334, mutta vuoteen 1805 mennessä se oli kasvanut jo 938:aan. Vuonna 1930 Kullaan väkiluku oli 2 951 ja vielä vuonna 1950 niukasti yli 2 900, mutta tämän jälkeen maaltamuutto vähensi sitä tuntuvasti.[4]

Kullaa oli elinkeinojakaumaltaan Satakunnan ja koko maankin mittapuun mukaan alkutuotantovaltaisimpia kuntia. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Kullaan asukkaista 69 prosenttia sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 18 prosenttia palveluammateista sekä 13 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta. Kunnan syrjäistä sijaintia kuvaa, että vielä 1960-luvun alkupuolella koko Saarijärven kylä ja osa Ahmauksen kylästä olivat ilman sähköä.[4]

Kullaasta muodostettiin Ulvilaan kuuluva saarnahuonekunta vuonna 1766. Kullaan kuntakokous aloitti toimintansa vuonna 1869, ja kyseistä vuotta pidetään Kullaan kunnan syntymävuotena. Se määrättiin erotettavaksi itsenäiseksi kunnaksi vuonna 1901, mutta päätöksen toimeenpano venyi vuoteen 1920 saakka. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1914. Kullaan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1950.[5][2]

Kullaan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Leineperissä vuonna 1888; kiertokoulu pitäjässä oli toiminut vuodesta 1859. Metsäoppilaitos siirtyi Kullaalle Ahlaisista vuonna 1965. Oppilaitos toimi aluksi lakkautetun kansakoulun tiloissa, kunnes sille valmistui uusi rakennus vuonna 1971.[4]

Vuonna 1771 myönnettiin toimilupa Leineperissä toimivalle Kullaan rautaruukille. Pian sen jälkeen rakennettiin joen viereen masuuni. Rautatehdas siirtyi Antti Ahlströmin omistukseen vuonna 1877, ja ruukki oli käytössä vuoteen 1908 asti. Vuonna 1988 Leineperin ruukkia ja ruukkikylän rakennuksia alettiin entisöidä ruukkimuseoksi ja matkailunähtävyyksiksi. Leineperin ruukki ja Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha, Jalomäen umpipiha Levanpellossa, ovat Kullaan merkittävimmät nähtävyydet.[2]

Kullaalle asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.[6]

Kullaan kunta lakkautettiin 1.1.2005 jolloin se liitettiin osaksi Ulvilan kaupunkia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Castrén, Jalmar et al. (toim.): Tietosanakirja. Osa 4, artikkeli Kullaa, s. 1706. Helsinki: Tietosanakirja, 1909.
  2. a b c d e f Seppälä, Aarne; Tokila, Heikki: Porin puolen kirja, s. 85–90. Keuruu: Otava, 1990.
  3. [www.ymparisto.fi Kullaan vedet - kunnostus ja käyttö] (pdf) Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 18.8.2014.
  4. a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 137–141. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  5. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 162. Otava 1979, Helsinki.
  6. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leineperin kylän kotisivu
  • Suomenmaa 4 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1971, Porvoo (ss. 137–141)
Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.