Kovenantti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kovenantti on luottosopimukseen otettava erityisehto, joka korvaa vakuuden. Kovenanttia kutsutaan myös sopimusvakuudeksi.[1]

Kovenantti voi koskea esimerkiksi luotonsaajan omavaraisuusastetta tai muuta rahoitusrakennetta. Asetetun ehdon rikkoutuessa on luotonantajalla oikeus esimerkiksi korottaa luoton korkomarginaalia tai jopa irtisanoa luotto.[1]

Kovenantteja käytetään tavallisimmin kansainvälisessä luottokaupassa. Kovenanttien käyttö perustuu vastaavaan tarpeeseen kuin vakuuksien: luotonantaja haluaa pienentää luoton takaisinmaksuun liittyvää riskiään. Riskin pienentäminen toteutetaan pyrkimällä varmistamaan luotonsaajan maksukyky tulevaisuudessakin puuttumalla jonkin verran velallisen toimintaan. Kovenantteihin ei liity vakuuksille tyypillisiä etu- ja erioikeuksia.

Kovenanttien avulla turvataan ensinnäkin velallisen liiketoiminnan pysyminen terveenä eli estetään maksukyvyttömyyden ajankohtaistuminen. Toisaalta niillä turvataan velkojan mahdollisuus saada hyvissä ajoin tietoja velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavista riskeistä. Kolmanneksi kovenantti voi turvata velkojan asemaa velallisen maksukyvyttömyystilanteessa esimerkiksi kieltämällä velallista antamasta vakuuksia muille velkojille (nk. negative pledge-sitoumus).

Kovenanttien käyttö kansainvälisessä kaupassa johtuu velkojien yhdenvertaisuudesta ja käytännön syistä: rajat ylittävään luotonantoon liittyy useita käytännön hankaluuksia. Toisaalta vakuuksia ei ehkä voida pyytääkään, jos luotonhakija on merkittävämpi toimija kuin luotonantaja. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kovenantti on luottosopimuksen erityisehto. Laki24.fi. Viitattu 17.7.2017.