Kotikuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo oikeudesta kurittaa palvelusväkeä. Kotikuri voi tarkoittaa myös sopimukseen perustuvaa parisuhdemuotoa.

Kotikuri tarkoittaa talon isännän oikeutta ja velvollisuutta huolehtia palvelusväkensä ja lastensa hyvistä tavoista ja käytöksestä.

Vuonna 1664 vahvistettiin Ruotsissa isännän oikeus kurittaa palvelijoitaan. Lisäksi kirkolliset säädökset ohjasivat perheen sisäisiä suhteita. Vuoden 1664 asetus heijasti voimakkaasti näkemystä, että kaikki oli saatava isännän valvonnan ja vastuun alle. Isännän velvollisuus oli kurittaa lapsiaan, ja hänen oli huolehdittava heidän tapojensa puhtaudesta. Jokapäiväisessä elämässä, työssä, kasvatuksessa ja hyvien tapojen ylläpidossa valtaa käytettiin näin talojen seinien sisäpuolella, sillä isäntä ratkaisi, milloin ja miten kotikuria harjoitettiin. Esivalta salli hänen käyttää mahtiaan niin kauan, kun kaikki meni hyvin. Jos perheenpää epäonnistui kotikurin ylläpidossa, viranomaiset puuttuivat asiaan armottaselvennä.

Englannin yleinen laki salli aikoinaan lasten kohtuullisen ruumiillisen kurituksen sekä kotona että koulussa. Vuonna 1904 säädetty Laki lapsiin kohdistuvasta julmuudesta salli edelleen alaikäisten kohtuullisen kurituksen, kun siihen oli aihetta. Samoin aviomies sai kurittaa vaimoaan. Tämä poistettiin laista vuonna 1891.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana. Helsinki 2009, s. 13.
  • Nygård, Toivo, Suomen palvelusväki 1600-luvulla. Jyväskylä 1989, s. 35–38.