Korkokenkä

Korkokenkä on kenkä, jonka pohja on muotoiltu siten, että kanta nousee selvästi päkiää korkeammalle.
Historia ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisiä korkokenkien käyttäjiä olivat Keski- ja Itä-Aasian hevoskansat, kuten persialaiset ja mongolit.[1] Varhaisin korkokenkien kuvaus tunnetaan Persian kuninkaan ratsujoukoilta. Korot on esitetty lautaseen maalatussa kuvassa, joka on ajoitettu vuosille 874–1005 Samanidien valtakunnan aikaan. Lautanen löytyi Nišapurista, Iranista.[2]
Aasialaiset hevoskansat tekivät kenkiinsä korot pitääkseen jalkansa jalustimilla ratsastaessaan. Koska mongolien ratsumiehet olivat yläluokkaa, korkokengät olivat yläluokan tunnus.[1]
On mahdollista, että korkokengät tulivat Euroopassa tunnetuiksi 1200-luvun mongolivalloitusten seurauksena. Toinen mahdollisuus on, että eurooppalaiset löysivät korkokengät ristiretkien yhteydessä.[1]

Euroopassa ratsastajat alkoivat käyttää noin kolmen sentin nahkakorkokenkiä 1500-luvun alussa. Ratsastuskengistä korot levisivät Ranskan hoviin, missä ne kehittyivät korkeammiksi ja kapeammiksi. Esimerkiksi Ludvig XIV käytti 12-senttisiä punaisia korkokenkiä 1600-luvun lopulla.[1]
Aluksi korkokenkiä käyttivät hovissa vain miehet. Naiset omaksuivat korkokengät käyttöön sen jälkeen kun Katariina de’ Medici käytti niitä häissään vuonna 1533 näyttääkseen pitemmältä. Ranskan hovista korkokenkien käyttö levisi Euroopan muihin hoveihin.[1]
Varakkaat eurooppalaismiehet ja -naiset käyttivät korkokenkiä koko 1600- ja 1700-lukujen ajan. Korkokengät olivat vaurauden symboli, koska ne olivat kalliit, eivätkä soveltuneet työväelle. Koska tuon ajan kadut olivat likaisia, ulkona kenkien kanssa käytettiin usein paksupohjaisia puisia päällyskenkiä.[1]
Ranskassa punaisten korkokenkien käyttö rajoitettiin 1600-luvulla lailla hovin jäsenille. Englannissa naisia kiellettiin käyttämästä korkokenkiä miesten harhauttamistarkoituksessa.[1]
Ranskalaiset naiset käyttivät 1700-luvun puolivälissä korkeita ja kaarevia ”pompadour”-korkokenkiä tai ”Ludvig”-korkokenkiä. Sen lisäksi naiset sitoivat jalkansa korkokenkiä käyttäessään, jotta ne vaikuttaisivat kapeammilta. Korkokenkien käyttö oli tuolloin levinnyt jo keskiluokkaan.[1]
Korkokengät jäivät Ranskassa muodista suuren vallankumouksen jälkeen 1700-luvun lopussa. Seuraavana vuosisatana eliittikin käytti matalakorkoisia kenkiä. Korkeat korot palasivat muotiin 1800-luvun lopulla. Tuolloin naisten korot olivat jo paljon korkeammat kuin miesten korot, ja korkokengät alettiin yhdistää naisellisuuteen ja kevytmielisyyteen.[1]
Ensimmäinen korkokenkätehdas avattiin Yhdysvalloissa vuonna 1888. Sen jälkeen korkokengät levisivät naisten kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, eikä niitä ole enää yhdistetty vaurauteen ja asemaan.[1]

Korkokenkien suosio kasvoi 1900-luvulla. Italialainen kenkäsuunnittelija Salvatore Ferragamo keksi 1920-luvulla metallikaarituen, jonka ansiosta korkokengistä voitiin tehdä avoimet. Seuraavalla vuosikymmenellä Ferragamo keksi platform-kengän, joka on noussut ajoittain takaisin suosioon aina nykyaikaan saakka, myös miehillä.[1]
Seuraava merkittävä keksintö oli 1950-luvulla kehitetty teräksinen piikkikorko, jonka ansiosta koroista voitiin tehdä aiempaa korkeammat ja kapeammat, niin sanotut stilettikorot. 1950-luvulla tulivat muotiin myös matalat piikkikorot eli sabrinakorot.[1] Kapeiden ja teräksisten stilettikorkojen kanssa käytetään joskus suojuksia, jotta korot eivät vahingoittaisi lattiaa. Stilettikorkokengissä on vaikea juosta, tai kävellä pehmeällä alustalla, kuten nurmella.[1]
Korkokenkämuoti on vaihdellut 1970-luvulta alkaen nopeassa tahdissa. Kaikkein naisellisimpina pidetään kuitenkin edelleen korkeita ja kapeita korkoja.[1]
Naiset käyttävät vakiotanssissa usein piikkikorkoja tai muunlaisia korkoja. Myös miehet käyttävät vakiotanssissa kahden ja puolen sentin korkoja ja latinalaistanssissa neljän sentin korkoja.[3]
Vaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkut naiset käyttävät korkeita korkoja näyttääkseen pidemmiltä. Korkokengät muuttavat myös naisen asentoa varpaista ylävartaloon. Ne antavat jalalle kaaren, pidentävät sääriä, kaartavat selkää sekä työntävät pakaroita taakse ja rintoja eteen. Monet pornoesiintyjät, stripparit ja prostituoidut käyttävätkin korkokenkiä näyttääkseen seksikkäiltä.[1]
Korkokengät voivat aiheuttaa jalkavaivoja etenkin siksi, koska niissä paino ei ole koko jalkapohjalla vaan ainoastaan päkiällä ja taivutetuilla varpailla. Korkokenkien käyttö voi myös lyhentää nilkan takaosan akillesjännettä. Jos kengät ovat edestä kapeat, varpaat voivat vääntyä toisiaan vasten. Polviniveliin kohdistuva paine voi aiheuttaa polvivaivoja, ja selkäranka voi asettua virheasentoon. Korkokenkien tuottaman luonnottoman asennon vuoksi jalkalääkärit eivät suosittele korkokenkien liiallista käyttöä.[1]
Juoksukilpailut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korkokengillä järjestetään juoksukilpailuja. Idea on mahdollisesti lähtöisin Amsterdamista.[4] Toisaalta Yhdysvalloissa niitä väitetään juostun ensimmäisen kerran jo 1986.[5] Yhdysvalloissa kilpailuja järjestetään pääasiassa Halloweenina.
Kesällä 2006 kilpailuja järjestettiin Venäjällä useissa kaupungeissa.[6] Myös Saksassa järjestettiin samana vuonna ensimmäiset kilpailut.[7] Saksalainen Nadine Sonnabend juoksi seitsemän senttimetrin koroilla 80 metriä 12 sekunnissa Berliinissä 2006.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p DeMello, Margo: Feet & Footwear, s. 158–161, 307–309. ABC-Clio, 2009. ISBN 978-0-313-35714-5
- ↑ https://artsandculture.google.com/asset/dish-with-rider-unknown/VgFxBnwRiYZp_Q
- ↑ Ballroom & Latin American dance shoes. British DanceSport Association. Viitattu 19.6.2025.
- ↑ A high-heels race took place in Moscow. (Arkistoitu – Internet Archive) Funreports 11.7.2006.
- ↑ Racing Against the Rules. (Arkistoitu – Internet Archive) MetroWeekly 21.10.2004.
- ↑ High heels race in Moscow People's Daily. Viitattu 19.08.2007.
High-heel sprint held in St. Petersburg Xinhuanet. Viitattu 19.08.2007. - ↑ Psychology student wins first German stiletto race. AFP/Yahoo! via Freerepublic, 20.8.2006.
- ↑ Race of the high heeled... News24. 19.8.2006. Viitattu 20.6.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Homer, Karen: Mitä naisen tulee tietää kengistä. ((Things a woman should know about shoes, 2008.) Suomentanut Marianna Kurtto) Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-7927-8
- Jacobbi, Paola: Haluan nuo kengät! ((Voglio quelle scarpe!, 2004.) Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä) Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31751-9
- Tervo, Mirja: Huimaavat korot: Luksuskenkien vaarallinen viehätys. Helsinki: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-629-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tiina Keränen: Ihmisen katalin keksintö (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin sanomat 25.3.2010.
- Korkokenkämuseo - kenkien historiaa, faktoja, kuvia, kirjoja (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Korkokenkien historia (englanniksi)
- "Chase Me, Catch Me" Paul Niquetten analyysi korkokenkien vaikutuksesta askeleen pituuteen (englanniksi)
- Jani Kaaro: Tutkimus: Korkeat korot kengissä muuttavat jalan lihaksia (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin sanomat 19.7.2010.