Koepallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koepallo on epäsuorasti esitetty idea tai ehdotus, jolla testataan yleisön reaktiota. Tarkoituksena on selvittää, onko ajatukselle mahdollista saada kannatusta, leimautumatta kuitenkaan sen kannattajaksi. Malli on tunnettu yleisemmin politiikassa ja bisnesmaailmassa, joissa halutaan selvittää, onko maaperä jollekin ratkaisulle tai idealle suotuisa ennen varsinaista toimintaa ja sitoutumista.

Koepallon käyttö antaa mahdollisuuden luoda hieman etäisyyttä ehdotuksen ja sen tehneen ihmisen välille. Tämä auttaa perääntymisessä, mikäli muiden reaktio on kielteinen. Keskustelussa koepallon voi "heittää" esimerkiksi aloittamalla puheenvuoron "Minulla on idea..." -sanojen sijasta sanomalla "Yksi ajatus on se, että..." Ensimmäinen toteamus linkittää puhujan ideaan, kun taas jälkimmäisessä puhuja tuo esille idean, mutta ei välttämättä tue sitä. Muita mahdollisia toteamuksia: "Yksi juttu, jonka voisimme tehdä on...", "Mitä jos...", "Olen kuullut, että jotkut ovat kokeilleet samanlaisessa tilanteessa tätä...".[1]

Politiikassa koepallo voi olla poliitikon esimerkiksi avustajansa välityksellä julkisuuteen vuotama ajatus, jonka poliitikko voi sitten esittää virallisesti omanaan, jos äänestäjien suhtautuminen siihen on myönteinen. Koepallotekniikkaa voi käyttää myös ostaja hintaneuvotteluissa esittämällä myyjälle pyyntihintaa huomattavasti alemman ehdotuksen ja seuraamalla, kuinka tämä reagoi.[2]

Alun perin koepallo tarkoitti miehittämätöntä kuumailmapalloa, jollaisia lähetettiin kokeeksi ilmaan ennen ensimmäisiä miehitettyjä kuumailmapallolentoja 1780-luvulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lois P. Frankel, Carol Frohlinger: Kiltti tyttö jää ilman. Talenum Helsinki 2012.
  2. Steve Berges, The Complete Guide to Investing in Rental Properties, s. 222–223