Klinkkeritiili
Klinkkeritiilet (holl. klinken ”soida”) ovat erityisen kestäviä, kovaksi poltettuja savitiiliä tai laattoja.[1][2] Korkeassa lämpötilassa poltetut klinkkeritiilet ovat sulaneet tiiviiksi massaksi, ja ne kestävät hyvin lämpötilan vaihteluja ja ilmaston vaikutusta.[3]
Klinkkeritiilet ovat saaneet nimensä tunnusomaisesta helähtävästä äänestä, joka syntyy, kun tiiliä kopauttaa yhteen. Klinkkeritiilet poltetaan kovassa kuumuudessa, lähellä tulta. Kuumuus synnyttää erityisen kovia ja kestäviä tiiliä, ja saa aikaan sekä tiilten karkean rakenteen että rikkaat värisävyt, jotka vaihtelevat punaisista, keltaisista ja oransseista sävyistä aina ruskeaan, violettiin ja mustaan. Jokainen klinkkeritiili on erilainen.[4]
Alun perin klinkkeritiilet olivat hylkytavaraa, koska ne olivat epätasaisesti värjäytyneitä ja epämuodostuneita. Niistä tuli kuitenkin suosittuja 1900-luvun alussa, kun uudistusmieliset arkkitehdit alkoivat rakentaa taloja klinkkeritiilistä juuri sen vuoksi, että rouheat tiilet olivat niin omintakeisia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 335
- ↑ Klinkkeri Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy. Viitattu 29.9.2021.
- ↑ Pieni Tietosanakirja / II. Isopurje - Maskotti / 587-588 Project Runeberg. Viitattu 29.9.2021.
- ↑ a b Susan VanHecke: The Accidental Charm of Clinker Bricks Oldhouse Journal. Home Buyer Publications. Viitattu 29.9.2021. (englanniksi)