Kippin laite
Kippin laite tai Kippin aparaatti[1] on laboratorioväline, jota käytetään valmistettaessa kaasuja kiinteän aineen ja hapon reaktiolla. Laitteen kehitti alankomaalainen Petrus Jacobus Kipp vuonna 1844, ja se on nimetty hänen mukaansa. Ensimmäisen Kippin laitteen valmisti saksalainen lasinpuhaltaja Heinrich Geissler.[2][3]
Kippin laite koostuu pallomaista suppiloa muistuttavasta yläkappaleesta ja alakappaleesta. Alakappale koostuu pohjan nestesäiliöstä, joka on kapean kaulan kautta yhteydessä ylempään pallomaiseen osaan. Pallomaisessa osassa on hanalla suljettava kaasunpoistoputki. Kippin laitteen yläkappaleen putki ulottuu alakappaleen pohjalle. Sen kautta laitteeseen lisätään happoliuosta, joka nousee hydrostaattisen paineen vaikutuksesta alakappaleen pallomaiseen osaan. Alakappaleen pallomaiseen osaan on lisätty kiinteää hapon kanssa reagoivaa ainetta, joka voi olla esimerkiksi sinkkiä tai rautasulfidia. Reaktiossa muodostuu kaasua, joka voidaan poistaa kaasunpoistoputkesta. Jos kaasunpoistoputki suljetaan, kasvaa paine alakappaleen pallomaisesessa osassa. Kasvanut paine työntää happoliuoksen takaisin yläkappaleeseen ja reaktio lakkaa. Reaktio alkaa uudestaan, kun kaasunpoistoputki avataan. Kippin laitetta on käytetty muun muassa vedyn, divetysulfidin, hiilidioksidin ja eteenin valmistamiseen.[2][3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jaakko Forsman (päätoim.): Pieni tietosanakirja: Toinen osa Isopurje - Maskotti. Palsta 525. , 1926. Kirja Projekt Runebergin sivuilla (viitattu 27.6.2023).
- ↑ a b Andrea Sella: Classic Kit: Kipp's apparatus Chemistry World. 26.10.2007. Royal Society of Chemistry. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Metodija Najdoski: Gas Chemistry: A Microscale Kipp Apparatus. The Chemical Educator, 2011, 16. vsk, s. 295-298. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2023. (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 238, 267, 806. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2023). (englanniksi)
- ↑ Kristi Lew: Acids and Bases, s. 55-57. Infobase Publishing, 2009. ISBN 978-0-7910-9783-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2023). (englanniksi)
- ↑ Richard Rennie, Jonathan Law: A Dictionary of Chemistry, s. 310. Oxford University Press, 2016. ISBN 978-0-19-872282-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2023). (englanniksi)