Khioksen verilöyly (maalaus)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eugène Delacroix: Khioksen verilöyly (1824).

Khioksen verilöyly (ransk. Scène des massacres de Scio) on ranskalaisen Eugène Delacroix’n maalaus vuodelta 1824. Se kuvaa kaksi vuotta aiemmin tapahtunutta Khioksen verilöylyä, jossa turkkilaiset olivat Kreikan itsenäisyyssodan aikana surmanneet Khioksen saaren asukkaat. Tapaus kuohutti tuohon aikaan koko Eurooppaa.[1]

Delacroix oli tehnyt kaksi vuotta aiemmin läpimurtonsa maalauksella Dante ja Vergilius helvetissä, mutta Khioksen verilöyly oli hänen ensimmäinen varsinainen suurtyönsä. Khioksen tapahtumien ollessa yleisenä puheenaiheena Delacroix päätti keväällä 1823 maalata aiheesta taulun. Saadakseen maalauksesta autenttisemman hän tutustui ranskalaiseen eversti Voutieriin, joka oli ollut alkuperäisen verilöylyn silminnäkijä, sekä tutki turkkilaisia käsikirjoituksia ja persialaisia miniatyyrejä. Voimakkaasti tunteisiin vetoava maalaus oli esillä Pariisin salongissa vuonna 1824. Delacroix viimeisteli maalauksen taivasta vielä näyttelysalissa saatuaan inspiraation samassa näyttelyssä esillä olleesta John Constablen Heinärattaista. Khioksen verilöyly sai ristiriitaisen vastaanoton. Jotkut kriitikot ylistivät sen väkevyyttä, toiset arvostelivat sen brutaaliutta. Joidenkin mielestä tällaisia ajankohtaisia ja poliittisesti latautuneita aiheita ei olisi pitänyt käsitellä taiteessa. Moitteita tuli myös siitä, että yhtenäisen kokonaissommitelman sijaan maalaus näyttää koostuvan joukosta hajanaisia ihmisryhmiä. Teoksen saamasta kritiikistä huolimatta Ranskan valtio osti sen 6 000 frangin hinnalla.[1]

Khioksen verilöylyssä näkyy Delaroix’n kiinnostus itämaisiin aiheisiin esimerkiksi vaatteiden ja esineiden kuvauksessa.[1] Maalauksen hienoimpina elementteinä on pidetty tapaa, jolla Delacroix on kuvannut toisaalta turkkilaisten ylimielisyyttä, toisaalta kreikkalaisten kauhua ja epätoivoa, sekä tapaa jolla maalauksen yläosan täyttävä taivas on maalattu.[2]

Maalauksen mitat ovat 417 x 354 senttimetriä. Se kuuluu nykyään Louvren taidemuseon kokoelmiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pinx. Maalaustaiteen mestareita: osa 3, Todellisuus ylittää ihanteet, s. 120, 125–127, 138. WSOY 2004.
  2. René Huyghe: Eugène Delacroix (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]