Keskustelu:Perinnöllinen ominaisuus

Pohdiskelevaa sävyä lisää

Tuntuu liian suoraviivaiselta artikkelin toteamus: "Yleensä ihmisten persoonallisuuseroista puolet selittyy geeneillä ja puolet ei-jaetulla ympäristöllä (sattumilla), noin 0 % (kaksosten) yhteisellä ympäristöllä." Eli ympäristötekijöillä ei mitään vaikutusta? Kuitenkin lapsia pyritään kasvattamaan eli vahvistamaan heidän tiettyjä ominaisuuksiaan, siis aivan turhaan? Itse olen ymmärtänyt, että paljon tutkitaan sitä, miksi perinnöllinen taipumus joskus "laukeaa" ja joskus ei. Esimerkiksi alkoholismiin voi olla perinnöllinen taipumus, mutta kaikki tällaisen kantajat eivät sitä saa. Vaikka oltaisiin ei-henkisissä ominaisuuksissa, niin ihmisen perimästä voidaan nähdä esimerkiksi riski sairastua syöpään. Omilla elämäntavoillaan voi kuitenkin yrittää pitää sitä loitolla. Siis sekä perimä että elämäntavat vaikuttavat, eivät ole vaihtoehtoisia. --Kospo75 (keskustelu) 28. helmikuuta 2018 kello 15.18 (EET)

Tarkoitatko, että jos on kova itsekuri, voi elintavoillaan välttyä alkoholismilta? Itsekuri ei kuitenkaan riipu kasvatuksesta tai muustakaan varsinaisesta ympäristöstä, vain 60 % geeneistä ja 40 % satunnaistekijöistä. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0149763418307905 Siksi tuollainen järkeily ei todista asioita, vaan tarvitaan kunnon kvantitatiivista tutkimusta. (Edit: olin kirjoittanut "kunnon kvalitatiivista tutkimusta". Paha virhe.) --Amoigni (keskustelu) 25. elokuuta 2019 kello 17.58 (EEST)

Löysin ja lisäsin nyt väitteitä siitä, että perhetausta tai muu ympäristö vaikuttaa joihinkin asioihin. Siinäkin melkein kaikki näytti tosin olevan tutkijoiden väitteitä oman alansa tärkeydestä, ja mukana oli vain yksi määrällinen tutkimustulos, joten siihenkin kannattaa suhtautua epäillen. Tämä epäilyksen tarve ei ehkä riittävästi käy ilmi lisäyksestäni. --Amoigni (keskustelu) 25. elokuuta 2019 kello 17.58 (EEST)