Keskustelu:Hernán Cortés
Olisi mielenkiintoista tietää, mihin perustuu väite siitä, että Cortés olisi sairastanut kuppaa.Ykäliimatainen 2. elokuuta 2007 kello 07.22 (UTC)
- En-wikin mukaan hän sairastui punatautiin ja kuoli keuhkopussitulehdukseen. En huomannut pikaisella silmäyksellä mainintaa kupasta. --Ism 2. elokuuta 2007 kello 07.27 (UTC)
Oli pakko vierailla tuolla suositetulla sivulla ja toimia tekstin aiheuttamalla tavalla, eli kertoa omien ns. tutkimuksieni tulokset ko. asiasta. Ensinnäkin kyseisestä kupasta, jota Cortés olisi sairastanut vuoden 1509 paikkeilla. Tuhatsivuinen José Luis Martínezin teos CORTÉS, kertoo sivulla 125, Cortésin tuon ajan sairaudesta näin:
“Kärsii oikean reisilihaksen tumorista, joka estää hänen osallistumisensa Diego de Nicuesan ja Alonso de Hojedan Tierra Firmen ja Darién-retkikuntaan.”
Luotettava William Prescott kertoo samasta asiasta teoksessaan The Conquest of Mexico I. (Boston 18 91, sivu 229) näin:
“He was only prevented by illness - a most fortunat one, on this occasion - from embarking in Nicuessa´s expedition, which furnished a tale of woe, not often matched in the annals of Spanish discovery. Providence recerved him for higher ends.”
Googlen artikkelista saa sellaisen käsityksen, että kyseessä olisi ollut kaksi erillistä retkikuntaa. Martínezin ja Prescottin teksteistä puolestaan saa sanamuotoa tutkimalla, että kyseessä oli yksi retki, mutta kaksi retken johtajaa.
Kyseinen Googlen artikkeli kertoo täysin virheellisesti Cortésin polttaneen laivastonsa. Cortés ei polttanut laivastoaan, vaan upotti sen, eikä hän perustanut nykyisellä paikalla sijaitsevaa Veracruzia. Cortés kyllä nousi maihin nykyisen Veracruzin kohdalla, mutta paikalla oli jo Francisco de Carvajalin antama nimi San Juan de Ulúa, jota nimeä siellä sijainneesta satamasta käytettiin pitkään, kunnes paikkakunta sai kaupunkioikeudet 1600-luvun alkupuolella ja myös nimensä Veracruz paikkakunnalta, joka nykyisin tunnetaan Antigua Veracruzina.
Maailmalla kuitenkin liikkuu tarinoita Cortésin polttamasta laivastosta. Cortésin laivaston tuhossa mukana olleet, tai asioita läheltä seuranneet henkilöt, ovat useissa kirjoituksissaan kertoneet laivojen tulleen upotetuiksi. Monet noista laivoista kuuluivat Kuuban kuvernöörille, Diego de Velázquezille.
Kesä-heinäkuussa 1521 Kuuban kuvernööri Diego Velázquez järjesti kuulemistilaisuuden, jossa käsiteltiin Cortésin laivaston kohtaloa. Velázquez omisti osan kyseisestä laivastosta.
Lähes sadasta kuulusteltaville tehdystä kysymyksestä niiden kolmastoista kysymys, joka käsittelee Cortésin laivaston kohtaloa, kuuluu näin:
”Onko tiedossanne; että syystä, jotta ei tiedettäisi mitään kyseisen Cortésin tekemisistä, ja koska muutamat henkilöt halusivat palata tälle saarelle ja lähteä Espanjaan saattaakseen Heidän Majesteettiensa tietoon mitä kyseinen Hernando Cortés teki; että hän ruoskitutti ja tuomitsi monia kunnioitettuja henkilöitä syyttöminä ja upotti kaikki minun hänelle luovuttamani laivat, hakkauttaen ne kappaleiksi, jotta ne eivät pysyisi pinnalla. Ja onko teillä tiedossanne, että hän vangitutti monta henkilöä, koska nämä olivat sanoneet hänelle, että hänen tekemänsä teot eivät palvelleet Heidän Majesteettejaan ja että he eivät hyväksyneet Cortésin tekoja.”
Kuultavana olleen Diego de Ávilan vastauksena kolmanteentoista kysymykseen oli:
”Se, mitä hän tietää on, että hän oli kuullut sanottavan mitä kyseiset Hernando Cortés, Alonso Dávila, Diego Dordaz ja monet muut henkilöt olivat sanoneet silloin kun kyseinen Hernando Cortés nousi kyseiseen maahan; ettei Espanjassa, eikä muualla tiedettäisi mitä hän oli tehnyt. Että hän oli upottanut kaikki kyseisen adelantadon hänelle luovuttamat laivat, jotka todistaja näki, ja oli laskenut kolmentoista tai neljäntoista laivan tulleen upotetuiksi ja lyödyn kappaleiksi ja purjeiden ja tarvikkeiden lojuvan meren rannalla. Hän oli myös kuullut kerrottavan, miten kyseinen Hernando Cortés ja yllämainitut, huomatessaan joidenkin henkilöiden näkevän miten suuri oli karhunpalvelus, jota kyseinen Hernando Cortés oli tekemässä Hänen Majesteetilleen, ja jotka henkilöt eivät halunneet hyväksyä sitä, eivätkä olla hänen liittolaisiaan, josta syystä kyseinen Hernando Cortés hirtätytti kolme miestä, joiden nimet olivat Joan Escudero ja Diego Carmeno, kolmannen nimeä hän ei muista, ja katkaisutti perämies Umbrian jalan ja ruoskitutti ja häpäisi monia muita, kunnes sai heidät tekemään sen mitä oli halunnut. Ja että kyseiset espanjalaiset, todettuaan tulleensa pahoinpidellyiksi ja pelätessään tulla hirtetyiksi, lopulta suostuivat...”
Silminnäkijä, konkistadori Bernal Díaz del Castillo kertoo, miten Cortés antoi laivojen upottamisen Juan de Escalanten tehtäväksi:
”Ja sitten hän määräsi Juan de Escalanten, joka oli pormestari, suuresti arvostettu ja Cortésin hyvä ystävä ja Diego Velázquezin vihamies, koska tämä ei ollut antanut hänelle hyviä intiaaneja Kuuban saarella, heti menemään kylään ja ottamaan kaikista laivoista ankkurit, köydet, purjeet ja laivoissa olevan, jota voitaisiin käyttää hyödyksi ja sitten upottamaan kaikki laivat niin, että jäljelle ei jäisi muuta kuin veneet, ja että perämiehet ja laivojen vanhat päälliköt, joista ei olisi sotimaan, jäisivät kylään... Ja Juan de Escalante teki niin kuin oli käsketty ja tuli sitten Cempoalaan merimieskomppanian kanssa.”
Fernando de Alva Ixtlilxochitl, kirjoitti 1600-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä teoksen intiaanien menneisyydestä ja espanjalaisten tulon jälkeisistä tapahtumista. Kirjoituksista on olemassa Alfredo Chaveron vuonna 1952 toimittamana nykyaikainen laitos Obras históricas de Don Fernando de Alva Ixtlilxochitl. Teoksen 82. luku käsittelee Cortésin laivojen kohtaloa:
”...ja nähdessään etteivät hänen pyyntönsä ja järkipuheensa saaneet heitä suostumaan, hän teki erään suurimmista urotöistä, joita maailma oli koskaan nähnyt; että tuo mies yrittäisi lahjoa rahalla ja suurilla lupauksilla joitakin perämiehiä, saada nämä puhumaan hänen miehilleen, että madot olivat syöneet heidän laivansa, ja ettei niistä olisi purjehtimaan, ja että jotkut merimiehet ( joiden kanssa hän oli myös tehnyt tuon salaisen sopimuksen) poraisivat laivojen pohjaan reikiä, jotta laivat uppoaisivat, jonka kaiken he tekivät sovitulla tavalla. Ja hän meni sellaisiin äärimmäisyyksiin taivutteluissaan, ettei kukaan silloin huomannut hänen salajuontaan. Ja että perämiesten kerrottua hänelle, ettei laivoja voinut korjata, hän kehotti heidät määräämään laivojen puutavaran ja takilan otettavaksi talteen. Ja näin sitten rikottiin neljä parasta laivaa, mutta ennen toimenpiteiden jatkamista huomattiin asian kierous, jolloin kaikki ryhtyivät kuiskuttelemaan hänestä ja vaatimaan, ettei jäljellä olevia laivoja rikottaisi, mutta että hän siitä huolimatta määräsi upotettaviksi loputkin, niin että jäljelle jäi vain yksi alus, ja määräsi koottavaksi aukiolle kaikki ne, joiden katsoi olevan haluttomia ja asiasta huolissaan, ja piti heille puheen, jossa hän kertoi syistä, joiden johdosta hän oli omia etujaan tavoittelematta antanut rikkoa laivat, vaikka ne olivat maksaneet hänelle rahaa, ja ettei hänelle jäänyt muuta omaisuutta. Ja suostuteltuaan ja rohkaistuaan heitä monin tavoin, hän lopetti puheensa sanomalla, ettei enää ollut mahdollista palata, koska laivat oli rikottu ja ettei kukaan olisi sellainen pelkuri, että olisi halunnut arvostaa elämänsä arvokkaammaksi kuin hän omaansa, eikä sydämeltään niin heikoksi, ettei uskaltaisi lähteä hänen mukanaan Meksikoon, ja että jos joku ei haluaisi tehdä tätä, hän voisi Jumalan siunaamana lähteä Kuubaan jäljellä olevalla laivalla, jota tekoa hän ennen pitkää katuisi ja ajaisi partansa, nähdessään miten hyvä onni oli ollut odottamassa häntä.”
Tässä kohdassa Ixtlilxochitlin teosta on sen toimittajan Alfero Chavesin tekemä mielenkiintoinen huomautus, joka selittää miten jo 1600-luvulla kerrottiin tarinoita poltetusta Cortésin laivastosta. Chavesin huomautus kuuluu näin:
”On kiinnostavaa, että tämän kappaleen otsikossa puhutaan laivojen polttamisesta, tarusta, jolla kansa korvasi upottamisen, vaikka tekstissä mainitaan niiden tulleen poratuiksi, joka on historiallinen totuus. On aihetta otaksua, että tuo otsikko, samoin kuin ehkä jotkut muutkin, ovat lähtöisin jonkun toisen kädestä.”
On ilmeistä, että tässä käsitellyt asiat ovat noita yllä mainittuja taruja, jotka elävät maailmalla täysin omaa elämäänsä. Cortésin kupan saa kyllä unohtaa, kunnes esiin tulee todellista tietoa.
Googlen artikkelissa mainitaan Luis Ponce de Leónin saapuneen Meksikoon ottamaan selvää maassa vallitsevasta tilanteesta. Kaarle V:n ohjeiden mukaan Poncen tuli kuitenkin ottaa kaikki valta Cortésilta ja tämän virkamiehiltä. Asiasta on olemassa Poncen saama määräyskiirja, samaten kuin kuninkaan kohtelias kirje Cortésille samasta asiasta.
Kaiken kaikkiaan tuota ggoglen juttua ei voi lukea hämmästelemättä sen vähäisiä tietoja ajan tapahtumista.
Jätän tämän asian, mutta olisin kuitenkin utelias kuulemaan kommenttiasi tästä, ja muutenkin. YL. Ykäliimatainen 8. elokuuta 2007 kello 13.39 (UTC)