Keskustelu:Gustaf Stenman
Joku joka osaa (en minä) voisi parannella sivun ulkoasua, kuten lähteet oikeisiin kohtiinsa.
Pitäisikö peräti tehdä tälle virrelle oma sivu???
Lähdetietoja:
Pirjo-Liisa Niinimäen Akateeminen väitöskirja, Tampereen Yliopisto 2007
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67687/978-951-44-6851-3.pdf?sequence=1
sivu 305: Woi katumatoin mailma, julkaistu arkkivirtenä 1801.
Hengellisiä Wirsiä
Oulussa, Joh. Bergdahl’in kirjapainossa 1875.
http://www.rukoilevaistenkirjat.fi/hw-sivut80-96.pdf
sivu 4 72.Woi! katumatoin mailma,
Löytyy myös "Akreniuksesta" vuodelta 1953 numerolla 46.
Poistettu Siionin lauluista 1970-luvulla numerolla 73.
Virren sanat: Hengellisiä Wirsiä-teoksessa
(V. k. Ainoan Jumalan korkeudess' j. n. e. viitataan
Vanhan Virsikirjan 1701 sävelmään n:ro 187, joka löytyy
osoitteesta http://koraali.net16.net/1701/187.html)
Tulipa pitkä juttu! Toivottavasti joku osaa ja jaksaa
hyödyntää tätä!
V. k. Ainoan Jumalan korkeudess' j. n. e.
72. Voi! katumatoin mailma, Syntisten suuri joukko
Ei nuhteist' ota vaaria, Sill'parannus on heill' outo; Ei
tunne sen tunne sen tarpeellisuutt'; Saatan' on taidot sovaisnut epä-
uskon pimeydell'.
2. Rohkiast' he syntiä tekevät, Rakkauden ja ilon kanssa,
Helvettiin juur' kuin rientävät, seuraten himojansa. Syn-
nin höyryss' on pyörtyneet, Hekuman viinast' juopuneet, Ei
tunnekaan etsikons' aikaa.
3. Ei pelkää helvettiäkään, ei kuoleman kauhiutt' muista,
Ei silmänräpäystäkään Pois synnist' itsiäns' suista; Vaan
niinkuin orhit sodassa Juoksevat synnin vimmassa, Viel'
juhlin ja sunnuntai päivin.
4. Näin onnettomat viettävät Ne kalliimmat autuuden
päivät, Ain' synnin mittaa täyttävät, Vaikk' tavan vuoks'
kirkossa käyvät; Siell' huutaa Herraa huulilla, Kuultelee
saarnaa korvilla, Mutt' sydän viel' synnissä kiehuu.
5. Siell' vartijat Sionin muurilla Jumalan pasunaa
soittaa, Ja Herran armon voimalla Tain totuuden julk'
tuottaa, Ett' kaikkein pitää kääntymän, Oikein vastuudesti
syntymän, Ei muutoin taivaaseen tulla.
6. Mutt' syntisten sydän on paatunut, Ettei he vaaria
ota, Synnin maantieksi maatunut, Ei Herran sana heit' voita,
Joll' maa ja taivaskin luotu on, Voiman sanall' ne tehty
on; Mutt' syntisten sydän ei muutu.
7. Ne kiivaimmatkin saarnaajat Hukkaan kyll' saavat
huutaa, Vaikk' sydämmestäns' varaavat, Eik' voita kuitenk'
muuta, Kuin pilkan, vihan syntisilt', Vainotaan kääntymät-
tömilt'; Voi kuitenkin kristikuntaa.
8. Voi kuitenkin aikoja viimeisii, Voi kristityitten maa-
ta, Voi Suomen saaren asuvii, On pahemmat pakanoita,
Keskellä sanan valkeutt', Evankeliumin kirkkautt', Synnin
synkeydess' maataan.
9. Jos kaikki ne Herralle kelpaisit, Jotk' Herra! Herra!
huutaa, Jos kaikki myös autuuden voittaisit, Kuin sanaa kuu-
lee ja ruukaa; Ei taivaan tie ahdas sitt' oliskaan, Ei monta
sitt' helvettiin tuliskaan, Jos luonnon tieto vaan auttais.
10. Kuitenkin kristikunnassa Mont' sielu-parkaa löytyy,
Kuin pitää itsens' luulossa, Vaikk' elävä usko heilt' puut-
tuu; Ei tiedä he synnin sodasta; Sill' näkee unta rauhasta,
Synnissä maatessansa.
11. Ei turmellustans' tunnekkaan, Eikä sydämmen saastai-
suutta, Ei tarvitsevans' luulekkaan Rukoilla sydäntä uutta;
Vaikk' kasteen armo on hukattu, Saatanall' sydän uhrattu,
Jo pieness' lapsuudessa.
12. Ei ole vielä ylös heränneet, Eikä synteins' tuntohon
tulleet, Ei pahuudestans' erinneet, Viell' makaavat synnissä
kuolleet, Ei etsineet ole ikänäns' Jesuksen uutta elämääns';
Syyst' ovat he kuoleman lapset.
13. Sill' elämän tietä he vihaavat, Taivaalliset halpa-
na pitää, Ja armon lapsia pilkkaavat, Ei soikskaan olevan
niitä, Kuin Jesusta hartaast' etsivät, Rukoillen armoo ker-
jäävät; Nepä ovat ne hyljätyt lamput.
14. Kaikk' taivaan joukko iloitsee, Kosk' yksikin sielu kään-
tyy; Mutt' mailma pilkkaa ja tuomitsee Niit' jotka armohon
myöntyy; Hulluks' ne kutsutaan mailmassa, Mutt' nimi uusi
taivaassa Heill' elämän kirjassa löytyy.
15. He kuninkaiks', ruhtinaiks', papeiksi Raamatussa ju-
listetaan, Jumalan omiksi lapsiksi Uskon kautt' omistetaan;
He kutsutaan Jesuksen morsiamiks', Ja Jesuksen omiksi jäse-
niks', Ehkä huonot kyll' mailman edess'.
16. Täst' verrattomast' autuudest' He tääll' jo iloitse-
vat, Yljän Jesuksen rakkaudest' Hengessä riemuitsevat; He
katselevat jo uskossa Perintööns' suurta taivassa Kuin Je-
sus on ansainnut heille.
17. Siit' salatusta mannasta He täällä jo saavat mais-
taa. Ytimest', viinast' ja hunajast', Siitä suloisimmasta. Ne
nöyrät sielut ravitaan, Herkut makiat heill' taritaan, Evan-
keliumin laitumella.
18. Näin armon lapset täällä juo Jesuksen rakkaudest',
Hengellist' ilon öljyy juo, Armon virrasta suurest'! Vaan
tätä ilon hunajaa Ei mailman lapsille anneta; Ei kuolleet
tarvitse ruokaa.
19. Jumalan lasten nimeä Ei tietä mailmassa; Salattu
on se elämä, Kuin heill' on Jumalassa; Jos he tääll' ha-
lussa kokoontuu, Niin mailma sitä oudoksuu, Väärin heist'
tuomitsevat.
20. O Herra Jesu vahvista Sun lastes piskuista lau-
maa, Joit mailma vihaa ja ahdistaa; Sun veres armo
meill' lainaa; Aut' ettei he armostans' lankeis pois, Vaikk'
mailma, saatana sen kyll' sois; Vahvist' heit' ansios voimall'.
21. Herätä Jesu niitä myös, Kuin synniss' kuollunna
makaa, Suruttomuuden pimiäss' yöss' Viel' palvelee saa-
tanata! Aut' heitä tilaans' tuntemaan, Sun päälles Jesu
uskomaan; Viimein sitt' taivaaseen saata. Amen.