Kello (vene)
Kello oli ensimmäinen suomalainen alumiinivene. Valmistuspaikkakunnan, Tuusulan Kellokosken mukaan nimensä saaneita Kello-veneitä tehtiin vuodesta 1955 alkaen lukuisina malleina lähes 10 000 kappaletta. Oy Fiskars Ab osti Kellokosken Tehdas Oy – Mariefors Bruk Ab:n vuonna 1963[1] ja siirsi alumiiniveneiden tuotannon vuonna 1974 Inhan tehtaille Ähtäriin, jossa veneiden valmistus jatkui ensin Fiskars- ja myöhemmin vuodesta 1976 lähtien Buster-tuotemerkillä.[2][3]
Kello-veneiden pituudet olivat 3,2–5,5 metriä, ja versioita oli niin soutu-, purje- ja moottorikäyttöönkin. Aloitteen veneiden valmistamisesta alumiinista teki Kellokosken tehtaiden toimitusjohtaja Torsten Carlanderin vanhin poika Per-Håkan Carlander. Sitä ennen Kellokoskella valmistettiin alumiinisia maitotonkkia, mutta veneiden valmistuksesta ei ollut kokemusta.[1]
Ensimmäinen malli, Kello 1, esiteltiin Helsingin teknillisillä messuilla lokakuussa 1955. Jo seuraavana vuonna venettä valmistettiin yhtä vaille 800 kappaletta. Alun perin soutuveneeksi suunniteltu Kello 1 oli kolme metriä pitkä, ja siihen suositeltiin 1,5–2,5 hevosvoiman perämoottoria. Mallisto laajeni nopeasti 12 venemalliin, mutta laajemmassa sarjatuotannossa oli kuusi perusmallia.
Kello-veneet olivat alumiinirakenteen ansiosta turvallisia, huolettomia ja kestäviä. Malliston tyypillisiä tunnusmerkkejä olivat runkomateriaalin lisäksi tummanruskeat mahonkituhdot, sininen kylkiviiva, hitsaustekniikan käyttö ja aikaansa edellä ollut uppoamaton rakenne. Kellukkeina toimivina ilmasäiliöinä käytettiin aluksi umpinaiseksi hitsattuja maitotonkkia, jotka sijoitettiin tuhtojen alle. 1960-luvulla siirryttiin polystyreenimuoviin, joka suojattiin alumiinipellillä.
Ensimmäinen Kello-vene valmistettiin meijeriastioiden valmistuksessa käytetystä alumiinista, mutta sarjatuotannossa siirryttiin kaksi millimetriä paksuun, korroosionkestävään 5052-sarjan (AlMg2,5) -seokseen.
Kello oli 1960-luvulla merkittävä vientituote. Koko tuotannosta meni vientiin 40 prosenttia, vuonna 1960 valmistetuista veneistä peräti 80 prosenttia.
Kello-veneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Malli | Tyyppi | Pituus | Leveys | Paino | Koneteho | Valmistettu alk. | Huom. |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kello 1 | soutuvene | 3,2 m | 1,3 m | 55–57 kg | 1,5–2,5 hv | 1955 | |
| Kello 2 | perämoottorivene | 4,00 m | 1,4 m | 93 kg | 2–4 hv | 1956 | |
| Sinisiipi | purjevene | 3,9 m | 1,5 m | 110 kg | - | 1956 | |
| Marianne | puolikatettu perämoottorivene | 3,2 m | 1,3 m | 55 kg | - | 1956 | prototyyppi |
| Kello Pikkolo | jolla | 2,4 m | 1,2 m | 48 kg | 1-1,5 hv | 1957 | |
| Kello 36 Gunhild | pelastusvene | - | - | - | - | 1957 | prototyyppi |
| Cataract | koskivene | 4,4 m | 1,48 m | 125 kg | - | 1957 | |
| Kello 3 Jan | perämoottorivene | 3,83 m | 1,4 m | 96 kg | 10 hv | 1958 | |
| Kello 3 Big Jan | perämoottorivene | 4,46 m | 1,48 m | 110 kg | 7,5–20 hv | 1958 | |
| Kello 3 Jan D | puolikatettu perämoottorivene | 4,45 m | 1,48 m | 125 kg | 7,5–20 hv | 1958 | |
| Kello 4 Camper | perämoottorivene | 3,75 m | 1,5 m | 98 kg | 10 hv | 1958 | |
| Kello 4 Camper Deck | perämoottorivene | 3,75 m | 1,5 m | 113 kg | 20 hv | 1958 | |
| Kello 4 B Nigeria | perämoottorivene | 4,14 m | 1,5 m | 102 kg | 7,5–30 hv | 1958 | |
| Kello 4 Barracuda | puolikatettu perämoottorivene | 4,14 m | 1,5 m | 120 kg | 7,5–30 hv | 1958 | |
| Kello 5 Alja | tuulilasivene | 5,5 m | 1,88 m | 290 kg | 30-60 hv | 1958 | |
| Kello Canadian | kanootti | 4,5 m | 0,85 m | 25 kg | - | 1959 | |
| Kello 6 Surf | puolikatettu perämoottorivene | 4,85 m | 1,69 m | 214 kg | 20-40 hv | 1960 | |
| Saaristo | perämoottorivene | 4,55 m | 1,77 m | 171 kg | 20 hv | 1963 | |
| Kello 12 | perämoottorivene | 3,6 m | 1,5 m | 85 kg | 3-12 hv | 1972 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gunilla Carlander-Reuterfelt: Suomen ensimmäiset alumiiniveneet. Gunilla Carlander-Reuterfelt, 2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hanna Forssell, Gunilla Carlander-Reuterfelt: Ruukin elämää – patruunoita ja työläisiä Kellokoskella. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009.
- ↑ Buster-mallit kautta aikojen buster.fi.
- ↑ Matti Ranta: Inhan patruuna. Mediapinta, 2009.