Keisarinpitäjä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keisarinpitäjä eli keisarillinen pitäjä[1] on Suomessa vuoteen 1918 asti käytössä ollut nimitys, joka tarkoitti sellaista seurakuntaa, jonka kirkkoherran nimitti Venäjän keisari. Ruotsin vallan aikana tällaista pitäjää kutsuttiin kuninkaanpitäjäksi.[2] Kirkkoherraksi voitiin nimittää kuka tahansa ehdokkaana olleista riippumatta hänen saamistaan äänistä. Joissakin tapauksissa virkaan voitiin nimittää sellainenkin henkilö, joka ei ollut edes ehdokkaana.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909–1919, hakusana palkkapitäjä.
  2. Nykysuomen sanakirja, WSOY 1951–1961.
  3. Iso tietosanakirja, Otava 1931–1939.