Katsuko Saruhashi
| Katsuko Saruhashi | |
|---|---|
| 猿橋 勝子 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. maaliskuuta 1920 Tokio, Japani |
| Kuollut | 29. syyskuuta 2007 (87 vuotta) Tokio, Japani |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Tohon yliopisto Tokion yliopisto |
| Instituutti | Meteorologian tutkimusinstituutti/Japanin ilmatieteen laitos |
| Tutkimusalue | geokemia |
| Tunnetut työt |
Saruhashin taulukko ydinlaskeuman mittaus merivedestä |
Katsuko Saruhashi (jap. 猿橋 勝子, Saruhashi Katsuko; 22. maaliskuuta 1920 Tokio, Japani – 29. syyskuuta 2007 Tokio, Japani) oli japanilainen geokemisti, joka oli pitkään Japanin ilmatieteen laitoksen Geokemian laboratorion tutkijana. Hän kehitti uransa aikana nimeään kantavan taulukon, jota meritieteilijät käyttivät kolmen vuosikymmenen aikana meriveden hiilidioksidipitoisuuden määrittelemiseksi. Saruhashi oli myös osoittamassa, miten Tyynellämerellä tehtyjen ydinkokeiden laskeuma ei levinnyt meressä tasaisesti.
Saruhashi oli perustamassa eläköitymisensä jälkeen nimeään kantavaa palkintoa, jota jaetaan luonnontieteen parissa kunnostautuneille naisille. Saruhashi oli muutenkin tukemassa naistieteilijöiden asemaa Japanissa.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saruhashi syntyi vuonna 1920 Tokiossa Japanissa. Hän oli nuorena ujo ja sisäänpäin kääntynyt mutta kuitenkin kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Saruhashi kiinnostui häneen liitetyn tarinan mukaan tieteestä, kun hän katseli peruskoulunsa ikkunaa pitkin valuvia sadepisaroita, jolloin hän alkoi pohtia sateen syntysyytä.[1]
Saruhashin vanhemmat tukivat hänen koulutustaan, vaikka he eivät alkujaan suunnitelleet korkeakoulutusta.[2] Saruhashi teki 21-vuotiaana töitä vakuutusyrityksessä, kun hän onnistui vakuuttamaan vanhempansa yliopisto-opiskeluista. Hän irtisanoitui ja alkoi käydä Keisarillisessa naisten tiede-collegessa (nykyinen Tohon yliopisto). Toisen maailmansodan aikana Japanissa huomattiin monien naisten olevan vaikeuksissa kotirintamalla, kun isät ja aviomiehet eivät olleet kotona, ja siksi myös Saruhashin äiti kannusti tytärtään hankkimaan teknistä koulutusta.[1]
Merivesitutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saruhashi suoritti 1943 alemman korkeakoulututkinonsa kemiasta. Hän pääsi tämän jälkeen meteorologian tutkimusinstituutin geokemian laboratorioon, missä hän alkoi tutkia meriveden hiilidioksidipitoisuuksia.[1]
Saruhashi julkaisi 1955 tutkimuksensa, jossa oli myös mukana taulukko veden hiilihappojen koostumuksen määrittämiseen. Taulukkoa alettiin myöhemmin kutsua Saruhashin taulukoksi. Meritietielijät käyttivät sitä yli 30 vuoden ajan, kunnes tietokoneet korvasivat sen.[3] Saruhashi oli määrittänyt, miten hiilidioksidipitoisuuden voi laskea meriveden lämpötilan, pH-arvon ja suolaisuuden perusteella.[1]
Yhdysvallat teki toisen maailmansodan jälkeen ydinkokeita Tyynellämerellä, erityisesti Bikinin atollilla yli 3 500 kilometrin päästä Japanista.[1] Japanin hallitus kääntyi Saruhashin puoleen, kun vuonna 1954 kaksi japanilaista kalastajaa sairastui tuntemattomaan tautiin, jonka epäiltiin johtuneen ydinkokeista. Saruhashin tarkoitus oli tutkia ydinlaskeuman mahdollisia vaikutuksia.[4]
Saruhashi kehitti ryhmänsä kanssa tarkat mittauslaitteet, joiden avulla he pystyivät todistamaan, että laskeuma ei levinnyt meressä tasaisesti. Radioisotooppien avulla he osoittavat, että merivirrat painoivat Bikinin atollin saastunutta vettä myötäpäivään, minkä seurauksena laskeuma oli huomattavasti suurempi Japanissa kuin Yhdysvaltain länsirannikolla.[1]
Saruhashin tulokset otettiin Yhdysvalloissa vastaan ristiriitaisesti. Hänet kutsuttiin Yhdysvaltoihin Scrippsin meritieteen instituuttiin vertailemaan japanilaista ja yhdysvaltaista tekniikkaa ydinlaskeuman mittaamiseksi. Saruhashin metodi osoittautui huomattavasti tarkemmaksi kuin Theodore Folsomin kehittämä tekniikka. Saruhashin tulokset olivat lopulta keskeisiä ydinkoekieltosopimusten aikaansaamiseksi.[1]
Ensimmäisenä naisena Japanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saruhashi väitteli vuonna 1957 ensimmäisenä naisena Tokion yliopistosta kemian tohtoriksi, ja vuonna 1980 hänet valittiin ensimmäisenä naisena Japanin tiedeneuvostoon.[1][2]
Saruhashi valittiin 1979 geokemian laboratorion johtoon. Hän eläköityi tehtävästä jo seuraavana vuonna, ja vuonna 1981 hän perusti Saruhashi-palkinnon, joka annetaan vuosittain japanilaiselle naiselle merkittävästä luonnontieellisestä saavutuksesta.[3][1]
Saruhashi oli jo uransa alkuvaiheissa, vuonna 1958, perustanut Japanin naistieteilijöiden seuran, jonka tarkoituksena oli luoda tunnustusta myös naisille ja antaa paikka, jossa keskustella naistieteilijöiden kohtaamista ongelmista.[3][1] Saruhashi antoi tunnustusta geokemian laboratorion johtajalle Yasuo Miyakelle, jolle Saruhashin mukaan ei ollut merkitystä, tekikö tutkimusta mies tai nainen.[1][2] Saruhashia kohdeltiin kuitenkin huonosti sekä Tokion yliopistossa että Yhdysvaltain Scrippsin meritieteen instituuttissa. Minami Eiichi ei alkujaan luottanut Saruhashin kykyihin ja antoi tälle jo testattuja näytteitä, vaikka Saruhashi tunnettiin jo tuossa vaiheessa osaavana mikroanalyysien tekijänä. Yhdysvalloissa hänet sijoitettiin pieneen puiseen majaan, eikä instituutin ydinlaskeumien johtava tutkija Theodore Folsom pitänyt tarpeellisena, että Saruhashi tulisi joka päivä instutuutille. Tälle annettiin tutkimuksia varten myös pienempiä pitoisuuksia sisältäneitä ja siten vaikeammin mitattavia näytteitä, mutta tämä onnistui silti osoittamaan menetelmänsä paremmaksi.[3]
Saruhashi kuoli syyskuussa 2007.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Laura Mast: Meet Katsuko Saruhashi, a resilient geochemist who detected nuclear fallout in the Pacific Massive Science. 22.3.2019. Massive Science Inc. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mário Gonçalves: Lives of the Great Geochemists: Katsuko Saruhashi EAG Blog. 25.11.2022. European Association of Geochemistry. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d A Life Story of Saruhashi Katsuko (1920-2007) Contemporary Japanese Feminist Debates at Penn. 30.11.2016. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Katsuko Saruhashi Highbrow. Viitattu 12.11.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
