Kari Karhunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kari Karhunen
Henkilötiedot
Syntynyt 12. huhtikuuta 1915
Helsinki
Kuollut 17. syyskuuta 1992 (77 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Rolf Nevanlinna
Tutkimusalue matematiikka, tilastotiede

Kari Onni Uolevi[1] Karhunen (12. huhtikuuta 191517. syyskuuta 1992[2]) oli suomalainen matemaatikko, tilastotieteilijä ja yritysjohtaja. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1971.[3] Matemaatikkona hänet muistetaan Karhusen ja Loèven teoreemasta ja muunnoksesta. Hän väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1947 otsikolla Über lineare methoden in der Wahrscheinlichheitsrechnung ohjaajanaan Rolf Nevanlinna.[4] Hän toimi sittemmin lehtorina Helsingin yliopistossa.

Karhusen vanhemmat olivat osuustoimintaliikkeen parissa toiminut juristi, järjestöjohtaja Onni Karhunen ja Kerttu Maria Palojärvi.[5]

Karhunen jätti akateemisen uran varhain ja pestautui vakuutusyhtiö Suomen palvelukseen vuonna 1940.[6] Karhunen valittiin vuonna Matematiikkakonekomitean jäseneksi. Komitea selvitti "matematiikkakoneiden" (nykykielellä tietokoneiden) tarvetta, hankintaa ja rakentamista, ja sen työ johti ESKO-tietokoneen kehittämiseen. Suomi-yhtiö oli yksi komitean rahoittajista.[7]

Karhunen valittiin Suomi-yhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 1962.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 1978. Otava, 1978. Projekt Runeberg
  2. Kuolleita suomalaisia. Mitä Missä Milloin 1994 s. 147. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä KKO78 ei löytynyt
  4. Karhunen Kari Mathematics Genealogy Project. Viitattu 7.12.2014.
  5. Y. R. Mäkihovi (toim.): Uranuurtajia ja rakentajia. Osuustoimintamiesten elämäkertoja, s. 133-146. Helsinki: Pellervo-Seura, 1950.
  6. a b Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi 1890-1971 (doc) ELKA. Viitattu 7.12.2014.
  7. Mikkola A: ESKO – ensimmäinen suomalainen tietokone (PDF) (Seminaarityö: Tietojenkäsittelytieteen historia, s. 5) HY, Tietojenkäsittelytieteen laitos. Viitattu 7.12.2014.