Kansliakieli
Kansliakieli eli kuriaalikieli, josta käytetään myös nimityksiä kansliatyyli ja virastotyyli, on kaavamaisuutensa, koukeroisuutensa, mutkikkaan lauserakenteensa ja vanhentuneen sanastonsa vuoksi yleiskielestä eroava kirjakielen muoto. Kansliakieltä käytettiin aiemmin etenkin virallisissa asiakirjoissa ja kuulutuksissa.
Saksan kansliakieli kehittyi maan kanslioissa 1300-luvulta lähtien. Se perustui saksilaismurteeseen ja se oli Saksan kirjakielen muoto, jota Martti Luther käytti kääntäessään Raamattua. Tämän kielen pohjalta muotoutui myös uusyläsaksalainen kirjakieli.
Suomessa ja Ruotsissa nimityksellä tarkoitetaan erityisesti Ruotsissa Kustaa Vaasan aikana kehittynyttä tyyliä, joka vaikutti myös suomenkieliseen kansliatyyliin. Tyylille on ominaista esimerkiksi ilmausten "edellä mainittu" ja "kysymyksessä oleva" runsas käyttö. Vuosiluku kirjoitettiin hyvin harvoin numeroin. Sen sijaan kirjoitettiin "parhaillaan kuluvasta" tai "viimeksi kuluneesta vuodesta". Myös pitkävirkkeisyys oli tyylille hyvin ominaista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962
- Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1962
- Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1997, ISBN 951-855-135-9, osa V palsta 876