Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus
Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus solmittiin Chicagossa vuonna 1944. Siinä määriteltiin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) tehtävät. Yleissopimuksen mukaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön päämääränä ja tarkoituksena on kehittää kansainvälisen ilmailun periaatteita ja tekniikkaa sekä edistää kansainvälisen lentoliikenteen suunnittelua ja kehittämistä. Järjestön tehtävänä on muun muassa edistää lentoturvallisuutta kansainvälisessä ilmailussa.[1]
52 maata allekirjoitti sopimuksen 7. joulukuuta 1944. Sopimus tuli voimaan vuonna 1947, kun puolet eli 26 maata oli ratifioinut sen. Vuoteen 2013 mennessä 191 maata on allekirjoittanut sopimuksen.[2] Sopimuksen liitteitä on lisätty vuosien varrella, ja ne kattavat nykyisin yli 12 000 standardia ja suositusta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b The History of ICAO and the Chicago Convention ICAO. Viitattu 11.6.2017.
- ↑ Chicago Convention 7 December 1944 (nimilista) ICAO. Viitattu 11.6.2017.