Siirry sisältöön

Kalkkilaasti

Wikipediasta

Kalkkilaasti on laastia, joka on sekoitettu kalkista, hiekasta ja vedestä. Laastin runkoaineena on hiekka, joka ottaa vastaan laastiin kohdistuvan kuormituksen paineen. Kalkki puolestaan on sidosaine, joka sitoo hiekkarakeet yhteen ja kiinnittää laastin kiviin tai tiiliin. Vesi vaikuttaa laastin työstettävyyteen, ja se muodostaakin sidosaineen kanssa juoksevan seoksen.[1]

Laastissa oleva kalkki on ns. sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia, ja sen kovettaa tämän ja ilmassa olevan välinen hiilidioksidin kemiallinen reaktio. Kalkki valmistetaan kalkkikivestä, joka on pääasiassa kalsiumkarbonaattia (CaCO3). Kun sitä kuumennetaan 900 °C:n lämpötilaan, siitä saadaan ensin kalsiumoksidia eli poltettua kalkkia (CaO) ja samalla siitä lohkeaa hiilidioksidia:

.[2]

Kalsiumoksidi taas reagoi herkästi veden kanssa muodostaen kalsiumhydroksidia:

.[2]

Kalkkilaastin kovettuessa siinä oleva kalsiumhydroksidi reagoi ilmassa olevan hiilidioksidin kanssa muuttuen takaisin kalsiumkarbonaatiksi ja samalla siitä poistuu vettä höyrynä:

.[3]

Keskiajalla kalkkilaastissa oli runsaasti kalkkia hiekkaan verrattuna. Laastissa oli lisäksi sen lujittamiseksi ja kuivumisen nopeuttamiseksi karvoja, hiiltä ja tiilimurskaa.[1]

  1. 1 2 Tiilen historiaa Suomessa Museovirasto. Viitattu 12.3.2010.
  2. 1 2 Eero Laaksovirta: ”Kalsiumhydroksidi”, Keskikoulun kemia, s. 71. Otava, 1972.
  3. ↑ Eero Laaksovirta: ”Muurilaasti”, Keskikoulun kemia. Otava, 1972.