Kaarlo Ikonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Henrik Ikonen (27. kesäkuuta 1894 Sortavala5. huhtikuuta 1918 Maaselkä Rautu) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat suutari Paavo Ikonen ja Anna Lintunen. Hän kävi viisi luokkaa Sortavalan lyseota.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Tämä paperitehtaan harjoittelija liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 4. heinäkuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1916 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluissa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kiväärijohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. Jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä joukko-osastossa otti osaa taisteluihin Raudussa, missä hän kaatui 5. huhtikuuta 1918 ja haudattiin Sortavalan sankarihautaan. Hän oli kuollessaan naimaton.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Suomen sotasurmat 1914–1922