Julius Paulus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Julius Paulus oli roomalainen juristi.

Paulus oli kuuluisan juristin Papinianuksen oppilas. Hän toimi Severusten hallitsijasuvun keisarien palveluksessa 100-luvun lopulla ja 200-luvun alussa, huomattavimmin pretoriaaniprefektinä. Hän joutui maanpakoon keisari Elagabaluksen valtakaudella, mutta palasi tämän seuraajan Severus Alexanderin valtakaudella. Vuonna 426 keisari Theodosius II nimesi Pauluksen yhdessä Gaiuksen, Papinianuksen, Ulpianuksen ja Modestinuksen kanssa yhdeksi viidestä juristista, joiden mielipiteillä oli oikeudellinen auktoriteetti.[1][2][3]

Paulus kirjoitti lukuisia juridisia teoksia, mukaan lukien 78 osaisen teoksen preettorin ediktistä ja 16 osaisen teoksen roomalaisesta siviilioikeudesta. Noin kuudesosa bysanttilaisen Corpus iuris civilis -lakikokoelman Digesta-osasta on peräisin Pauluksen tuotannosta, toiseksi eniten Ulpianuksen jälkeen.[1][2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Julius Paulus Oxford Reference. Viitattu 18.6.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 479. Helsinki: Otava, 2011.
  3. ↑ a b Tellegen-Couperus, Olga: A Short History of Roman Law, s. 104–105. Abingdon: Routledge, 1993.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julius_Paulus&oldid=22460228”