Juke Boy Bonner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Juke Boy Bonner (oik. Weldon H. Philip Bonner, s. 22. maaliskuuta 1932, Bellville, Texas – k. 29. kesäkuuta 1978, Houston, Texas[1]) oli yhdysvaltalainen blueslaulaja, huuliharpisti ja kitaristi. Yhden miehen yhtyeenä esiintynyt Bonner kuvasi mustien kaupunkilaiselämää kappaleissaan kuten "Life is a Nightmare", "Struggle Here in Houston" ja "Going Back to the Country".

Bonner syntyi Bellvillessä yhtenä yhdeksästä lapsesta. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan hyvin nuori ja naapuriperhe kasvatti hänet. Bonner muutti asumaan yhdessä isosiskonsa kanssa vuonna 1945. 12-vuotiaana hän opetteli kitaransoiton[1]. Hän sai lempinimensä "Juke Boy" nuoruudessaan, jolloin hänellä oli tapana laulaa baareissa jukeboxien säestyksellä. Vuonna 1948 Bonner voitti paikallisen kykykilpailun, jonka ansiosta hän sai 15 minuutin radio-ohjelman KLEE-asemalla Houstonissa[2].

Bonnerin ensimmäinen single oli oaklandilaiselle Irma-levymerkille vuonna 1957 julkaistu "Well Baby"/"Rock With Me Baby". Levytysura jatkui vuonna 1960 Goldband Recordsille. Ura ei lähtenyt ihmeemmin nousuun ja hän joutui sairaalaan pahan vatsahaavan vuoksi. Leikkauksesa häneltä poistettiin lähes puolet vatsalaukusta. Toipumisaikanaan hän alkoi kirjoittaa runoja, joista osa julkaistiin Forward Times -lehdessä.

Vuonna 1967 Bonner levytti ensimmäisen albuminsa The One Man Trio Flyright-levymerkille. Tätä seurasivat Chris Strachwitzin Arhoolie-merkille tehdyt I'm Going Back to The Country (1968) ja The Struggle (1969). Bonner esiintyi Ann Arbor Blues Festivalilla, American Folk Blues Festivalilla ja Montreux Blues and Rock Festivalilla. Vuonna 1972 hän julkaisi LP:n Sonet Recordsille ja vuonna 1975 toisen houstonilaiselle Home Cooking Recordsille. Bonner ei kuitenkaan kyennyt elättämään itseään musiikillaan ja työskenteli kananjalostustehtaalla Houstonissa. Hän kuoli maksakirroosiin vuonna 1978[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]