Juho Kautto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

  Juho Heikki Kautto (s. 23. heinäkuuta 1971 Äänekoski) on suomalainen Vasemmistoliiton kansanedustaja Äänekoskelta. Kautto on ammatiltaan puutarhuri. Hän on työskennellyt myös työehtosihteerinä. Kautto on Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja ja oli aikaisemmin Vasemmistoliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Kautto on suorittanut paperiprosessinhoitajan (1989) ja puutarhurin (2014) ammatilliset tutkinnot. Varusmiespalveluksen Kautto suoritti Pohjan prikaatissa Oulussa vuosina 1989–1990. Varusmieskoulutukseltaan Kautto on lääkintämies.

Kautto on työskennellyt Paperiliiton työehtosihteerinä vuodesta 2004. Ennen Paperiliiton palvelukseen siirtymistä Kautto työskenteli paperiteollisuudessa paperiprosessinhoitajana Äänekosken kartonkitehtaalla vuosina 1992–2004 ja sitä ennen myös Varkaudessa, Uimaharjussa sekä Imatralla. Äänekosken kartonkitehtaalla työskennellessään Kautto toimi myös osaston luottamusmiehen tehtävässä.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautto on ollut vasemmistoliiton ehdokkaana Keski-Suomen vaalipiirissä eduskuntavaaleissa vuosina 2011 ja 2015. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Kautto sai vasemmistoliiton ehdokaslistalla 2 112 ääntä ja tuli valituksi varakansanedustajaksi, kun Eila Tiainen valittiin Keski-Suomesta vasemmistoliiton kansanedustajaksi.[1] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kautto sai 2 368 ääntä[2], ollen jälleen toinen Eila Tiaisen jälkeen vasemmistoliiton listalla, mutta vasemmistoliitto menetti vaaleissa ainoan kansanedustajan paikkansa Keski-Suomesta. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kautto valittiin kansanedustajaksi 3 866 äänellä.[3]

Kesäkuussa 2022 Kautto ilmoitti, ettei aio asettua ehdolle vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Hän perusteli päätöstään muun muassa poliittisen ilmapiirin koventumisella ja näkemyseroilla puolueensa kunnallisjärjestön kanssa.[4]

Vasemmistoliittoon Kautto liittyi vuonna 1999. Hänet on valittu vasemmistoliiton ehdokaslistalta Äänekosken kaupunginvaltuustoon vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Hän erosi kaupunginvaltuuston jäsenyydestä paikkakunnalta muuton vuoksi vuonna 2004 siirryttyään työehtosihteeriksi Paperiliiton palvelukseen Helsinkiin ja muutettuaan Järvenpäähän.

Vasemmistoliiton toiseksi varapuheenjohtajaksi Kautto valittiin vasemmistoliiton kahdeksannessa puoluekokouksessa Oulussa 11.6.2016.[5]

Huhtikuussa 2021 Kautto luopui Äänekosken kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävästä. Edeltävällä viikolla hän oli nauttinut alkoholia kaupunginvaltuuston kokouksessa ja käyttäytynyt sekavasti.[6]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2011 Keski-Suomi 2 112 varalla [1]
2015 Keski-Suomi 2 368 ei valittu [2]
2019 Keski-Suomi 3 866 valittu [3]
Kuntavaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2017 Äänekoski 521 valittu [7]
2021 Äänekoski 336 valittu [8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautolla on kaksi aikuista tytärtä.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Keski-Suomen vaalipiiri, valitut – Eduskuntavaalit 2011 Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 9.8.2022.
  2. a b Keski-Suomen vaalipiiri, ehdokaskohtaiset tulokset – Eduskuntavaalit 2015 Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 9.8.2022.
  3. a b Keski-Suomen vaalipiiri, valitut – Eduskuntavaalit 2019 Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 9.8.2022.
  4. Kaski, Heli: Juho Kautto ei halua enää ehdolle eduskuntaan – perustelee päätöstään työn ikävillä puolilla ja näkemyseroilla Äänekosken kunnallisjärjestön kanssa Yle Uutiset. 30.6.2022. Viitattu 9.8.2022.
  5. Vasemmistoliiton johtoryhmään myös mies Kansan Uutiset. 11.6.2016. Viitattu 22.6.2016.
  6. Kaski, Heli: Vasemmistoliiton kansanedustaja Juho Kautto jättää Äänekosken kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden – käytti alkoholia valtuuston kokouksen aikana Yle Uutiset. 6.4.2021. Viitattu 9.8.2022.
  7. Äänekoski, valitut – Kuntavaalit 2017 Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 9.8.2022.
  8. Äänekoski, valitut – Kuntavaalit 2021 Tieto- ja tulospalvelu. Oikeusministeriö. Viitattu 9.8.2022.