John Wilkins
| John Wilkins | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1614 Fawsley, Northamptonshire, Englanti |
| Kuollut | 19. marraskuuta 1672 (58 vuotta) Lontoo |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Tieteenfilosofia, leksikografia, kryptografia, matematiikka, teologia ja tähtitiede |
|
|
|
John Wilkins (14. helmikuuta 1614 Fawsley, Northamptonshire, Englanti – 19. marraskuuta 1672 Lontoo) oli englantilainen anglikaaninen kirkonmies ja luonnontieteilijä. Hän oli yksi Royal Societyn perustajista. Hän oli Chesterin piispa vuodesta 1668 kuolemaansa saakka.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilkins oli oxfordilaisen kultasepän poika. Hän opiskeli Oxfordin yliopiston Magdalen Hallissa. Hänet vihittiin papiksi ja hänestä tuli Fawsleyn kirkkoherra vuonna 1637, mutta hän erosi pian ja ryhtyi peräkkäin lordi Sayen ja Selen, lordi Berkeleyn ja Kaarle I:n veljenpojan ja myöhemmän Pfalzin vaaliruhtinaan Kaarle Ludvigin kappalaiseksi. Englannin sisällissodan aikana vuonna 1648 hänestä tuli Oxfordin Wadham Collegen rehtori. Hänen alaisuudessaan college menestyi poikkeuksellisen hyvin, sillä vaikka hän kannatti Oliver Cromwellia, hänellä oli yhteyksiä sivistyneimpiin rojalisteihin, jotka antoivat poikansa hänen huostaansa. Vuonna 1659 Richard Cromwell nimitti hänet Cambridgen yliopiston Trinity Collegen rehtoriksi. Englannin restauraation yhteydessä vuonna 1660 hänet erotettiin, mutta hänet nimitettiin Yorkin kaniikiksi ja Middlesexin Cranfordin kirkkoherraksi. Vuonna 1661 hän toimi Gray's Innin saarnaajana ja vuonna 1662 Lontoon St Lawrence Jewryn kirkkoherrana. Hänestä tuli Northamptonshiren Polebrookin kirkkoherra vuonna 1666, Exeterin kaniikki vuonna 1667 ja seuraavana vuonna St Paulin katedraalin kaniikki ja Chesterin piispa George Villiersin, Buckinghamin toisen herttuan vaikutuksesta. Hänellä oli vahva kiinnostus luonnontieteisiin, ja hän oli Royal Societyn perustaja ja sen ensimmäinen sihteeri. Hän oli tunnettu suvaitsevaisuudestaan ja maltistaan suurten poliittisten ja uskonnollisten kiistojen ja väkivallan aikakaudella.[2][1]
Hänen lukuisista teoksistaan tärkein on Essay towards a Real Character and a Philosophical Language (1668), jossa hän yrittää hahmotella uuden keinotekoisen universaalin kielen filosofien käyttöön. Hänet muistetaan myös omituisesta teoksesta The Discovery of a World in the Moon (1638, 3. painos, jonka liitteenä on The possibility of a passage thither, 1640), jossa hän yritti todistaa, että Kuu oli asuttava maailma. Myöhempään painokseen hän lisäsi luvun siitä, että Kuu oli mahdollista saavuttaa tahdonvoimalla. Muita teoksia ovat A Discourse concerning a New Planet (1640), kryptografinen teos Mercury, or the Secret and Swift Messenger (1641) ja Mathematical Magick (1648).[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c John Wilkins Dictionary of National Biography, 1885-1900. 1900. Viitattu 4.9.2023.
- ↑ a b c John Wilkins Encyclopædia Britannica. 1911. Viitattu 4.9.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Wilkins Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
