Johann Wilde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johann Wilde (s. Baijeri) oli baijerilainen viulunsoittaja ja muusikko 1700-luvulla, joka keksi neulaviulun ja antoi osaltaan alkusysäyksen harmonin ja harmonikan varhaisten esimuotojen kehittämiselle.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilden tiedetään olleen baijerilaissyntyinen.[1] Hän keksi neulaviulun, lähteistä riippuen joko 1740 tai 1744.[2][3]

Johann Wilde vaikutti Pietarissa vuodet 17411764 ja hän toimi tuona aikana pääasiassa orkesteriviulistina.[1] Hän tuli tunnetuksi hankittuaan haltuunsa kiinalaiset suu-urut, joita soittamalla hän sai suurta suosiota kaupungin seurapiireissä. Christian Kratzensteinin kerrotaan kuulleen Wilden suu-urkujen soittoa Pietarissa. Kratzenstein viehättyi kuulemaansa vapaalehdykkäsoittimeen niin, että hän alkoi kehitellä omaa versiota eteenpäin, josta lähtenyt kehitys lopulta johti palkeella ja urkukoskettimistolla varustettuun Kirsnikin harmonicaan sekä Georg Voglerin kehittämään harmoninkaltaiseen soittimeen, organochordiumiin.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Fanco Rossi: Gli strumenti musicali delle collezioni dei Musei Civici Veneziani (pdf) (sivu 67) 2006. Venetsia: Musei Civici Veneziani. Viitattu 23. maaliskuuta 2008. (italiaksi)
  2. Suuri Musiikkitietosanakirja 4 Kuul-N, s. 243. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4728-0.
  3. Violon de fer www.musicologie.org. Viitattu 23. maaliskuuta 2008. (ranskaksi)
  4. Henry Doktorski: Birth of the Accordion 1998. The Classical Free-Reed, Inc.. Viitattu 21. maaliskuuta 2008. (englanniksi)
  5. Dennis Waring: Manufacturing the Muse: Estey Organs & Consumer Culture in Victorian America, s. 274. Wesleyan University Press. ISBN 0819565083. Kirjan sivu 274 (viitattu 23. maaliskuuta 2008). (englanniksi)