Jepsonia parryi
| Jepsonia parryi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Tribus: | Boykinieae[1] |
| Suku: | Jepsonia |
| Laji: | parryi |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Jepsonia parryi on harvinainen rikkokasveihin kuuluva kukkiva kasvilaji. Tämä pieni piilotalvehtija kukkii hetken syksyn aikana ja sillä on usein vain yksi lehti, joka voi ilmestyä maan yläpuolelle kukinnan jälkeen tai sen aikana. Laji on kotoisin Etelä-Kalifornian ja Baja Californian rannikolta ja sisämaan kukkuloilta.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jepsonia parryi on pieni, monivuotinen ruoho, joka kasvaa maanalaisesta, paksusta juuresta. Kasvin varsi on haarautumaton, munanmuotoinen tai harvoin pallomainen. Tyypillisesti kasvia kohden syntyy keskimäärin vain yksi lehti, mutta jos tämä lehti vahingoittuu, sen tilalle voi kehittyä toinen. Lehti on pyöreä tai munuaismainen. Kukinta-aika on lokakuusta helmikuuhun, jolloin kasvaa yleensä 3–28 cm korkea, kalju, ruskea varsi, jossa on pieni, alle neljän kukan kukinto. Pienten kukkien terälehdet ovat ruskeita tai purppuransuonisia.[3][4] Lehdet nousevat tyypillisesti kukinnan päätyttyä, vaikka jotkut ilmestyvät ennen sitä. Hyvin kuivina vuosina lehtiä ei välttämättä muodostu ollenkaan. Tämä laji tuottaa vähiten kukintoja per kasvi ja vähiten kukkia per kukinta Jepsonia-suvussa. Sillä on myös suvun lyhin kukinta-aika.[5] Tämä laji on heterostylinen, mikä tarkoittaa, että kukkien emien vartalot ovat eripituisia. Heterostylia saattaa vaikeuttaa pölytystä. Tämän kasvin pölyttäjiä ovat kukkakärpäset ja mehiläiset.[6]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Charles C. Parry keräsi tämän kasvin ensimmäisen kerran San Diegon ja San Luis Reyn kylän välillä vuonna 1850. John Torrey kuvasi tämän lajin nimellä Saxifraga parryi vuonna 1859. Torrey kutsui tätä kasvia "merkittäväksi lajiksi" vertaamalla sitä keijunkukkiin. Torreyn kuvaus oli kattava, mutta sisälsi useita virheitä, kuten vihjauksen lehtien kuihtumisesta kukkien ilmestymisen jälkeen ja että yksittäisissä kasveissa voisi olla sekä pitkiä että lyhyitä kukkia. Vuonna 1896 John K. Small nimesi Saxifraga parryin myöhemmin nykyiseksi Jepsonia parryiksi erottaen sen kukinto-ominaisuuksiensa vuoksi lehtirikoista.[5] Small nimesi Jepsonia-suvun Willis Linn Jepsonin mukaan.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on levinnyt sekä Yhdysvalloissa että Meksikossa, joissa sitä tavataan Kalifornian ja Baja Californian osavaltioissa. Kaliforniassa tätä lajia tavataan kaukana etelärannikolla ja Peninsular Ranges -vuoristoalueella.[3] Baja Californiassa tätä kasvia löytyy harvoin El Rosarion eteläpuolelta Tijuanan läheisyydestä sekä viereiseltä Coronadosaarelta.[7] Tämä kasvi elää yleensä pensaikkoisilla kivi- tai savirinteillä, jotka ovat usein pohjoiseen päin ja yleensä alle 1100–1200 merenpinnan yläpuolella.[4] Sitä esiintyy toisinaan myös runsailla tasangoilla tai varjoisilla kalliohalkeamilla, joilla Tyynimeri vaikuttaa voimakkaasti elinympäristön ilmastoon.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Stevens, P. F.: Saxifragaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Jepsonia parryi (Torr.) Small GBIF. Viitattu 1.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Jepsonia parryi The Jepson Herbarium. Berkeley: University of California. Viitattu 1.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Flora of North America: Jepsonia parryi Flora of North America. efloras.org. Viitattu 1.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Ornduff, R.: Ecology, Morphology, and Systematics of Jepsonia (Saxifragaceae). Brittonia, 1969, 21. vsk, nro 3, s. 286–298. doi:10.2307/2805581.
- ↑ a b Botany lessons from a small plant Mission Times Courier. 10.5.2019. Viitattu 1.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Rebman J., ym.: Annotated checklist of the vascular plants of Baja California, Mexico (pdf) Proceedings of the San Diego Society of Natural History. 15.11.2016. San Diego Natural History Museum, Department of Botany. Viitattu 1.2.2022.
| ||||||||||