Jantar

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jantar (engl. Yantar) oli neuvostoliittolainen vakoilusatelliittien perhe, jonka käyttö alkoi 1970-luvulla. Sen satelliitit kuvasivat strategisesti kiinnostavia kohteita ja palauttivat filmit kapseleissa takaisin maanpinnalle. Venäjä jatkaa näiden satelliittien käyttöä 2010-luvulla.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantar-satelliittiohjelma korvasi Neuvostoliiton Zenit-vakoilusatelliitit. Yhdysvalloissa ne luokiteltiin neljännen sukupolven vakoilusatelliiteiksi.

Jantar 2K eli Feniks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantarit aloitti Jantar 2K -tyypin satelliitit. Ne olivat varustetut ohjausmoottorein, joiden avulla satelliitin rataa kyettiin muuttamaan, jotta kuvatietoa saataisiin mahdollisimman laajasti strategisesti mielenkiintoisista kohteista. Tähän satelliittiin kuului myös isompi paluukapseli, jonka mukana pudotettiin maanpinnalle kamera filmeineen. Lisäksi satelliitissa oli pienempiä kapseleita pelkkien filmien lähettämiseen maanpinnalle. Jantar 2K -satelliitin toiminta-aika oli 30 päivää.

Tämän satelliittityypin suunnittelutyö aloitettiin vuonna 1967 ja valmistus vuonna 1970. Ensimmäinen laukaisuyritys tehtiin Plesetskin kosmodromilta 23. maaliskuuta 1974. Laukaisu epäonnistui. Ensimmäinen avaruudessa toiminut Jantar-satelliitti oli Kosmos 697, joka laukaistiin Plesetskistä 13. joulukuuta 1974. Tämä satelliitti oli toiminnassa 12 päivän ajan, jonka jälkeen sen filmimateriaali palautui maanpinnalle. Satelliittien suuret valmistussarjat johtuivat niiden lyhyestä toiminta-ajasta - filmimäärä rajoitti niiden käyttöaikaa. Satelliittien kamerat palautettiin maahan paluukapseleissa ja niitä käytettiin useilla lennoilla.

Jantar 2K -satelliitteja laukaistiin avaruuteen aina vuoteen 1983 saakka. Niistä viimeinen oli Kosmos 1471, joka laukaistiin Plesetskin kosmodromilta 28. kesäkuuta 1983. Tämä satelliitti otti valokuvia tiedustelukäyttöön 30 päivän ajan.

Jantar 3KF[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jantar-3KF on vuonna 1969 tehty tutkielma kehitetystä versiosta. Tätä suunnitelmaa ei viety edes prototyyppituotantoon.

Jantar 4K2M eli Kobalt-M[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä versio, Jantar-4K2 kehitysversioineen, perustuu Jantar-4K1:n satelliittirunkoon. Se voidaan laukaista Sojuz-U -, Angara- ja Zenit-2 -kantoraketeilla, mutta laukaisuihin on käytetty yksinomaan Sojuz-U -kantoraketteja. Laukaisupaikkana käytetään Venäjän Plesetskin avaruuskeskusta ja satelliitit laukaistaan 170 - 370 km korkeuteen radalle, jonka inklinaatio on 62,8 - 67,2 astetta. Satelliitin kamera kuvaa maanpinnan kohteita. Kuvien erottelukyky on tiettävästi 30 cm luokkaa. Kobalt-M -satelliitin mukana on kaksi filmikapselia, jotka pudotetaan maanpinnalle toimintajakson päätyttyä. Satelliitin toiminta-aika on tyypillisesti 120 päivää. Kobalt-M -satelliitit ovat tiettävästi viimeisiä sotilaallisia satelliitteja, jotka palauttavat kuvamateriaalian kapseleissa maanpinnalle.[1]

Eneimmäinen Kobalt-M -luokan tiedustelusatelliitti laukaistiin avaruuteen syyskuun 24. päivänä vuonna 2004. Se sai nimen Kosmos 2410. Tämän jälkeen avaruuteen on laukaistu viisi muuta Kobalt-M -luokan satelliittia, joista viimeisin Kosmos 2462 laukaistiin huhtikuun 16. päivänä vuonna 2010. [2]

Jantar-sukupolvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittiperhe Niiden toinen nimi GRAU-koodi Ensimmäinen laukaisu Viimeinen laukaisu Lukumäärä Huomautuksia
Jantar-1KFT Kometa, Siluet 11F660 18.2.1981 2.9.2005 21
Jantar-2K Feniks 11F624 23.5.1974 28.6.1983 30
Jantar-4K1 Oktan 11F693 27.4.1979 30.11.1983 12
Jantar-4K2 Kobal't 11F695 21.8.1981 25.2.2002 82
Jantar-4K2M Kobal't-M 11F695M 24.9.2004 16.4.2010 6 Toiminnassa
Jantar-4KS1 Terilen 11F694 28.12.1982 21.12.1990 15
Jantar-4KS1M Neman 17F117 10.7.1991 3.5.2000 9


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]