Ján Golian

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ján Golian
Ján Golian valokuvassa ennen vuotta 1939.
Ján Golian valokuvassa ennen vuotta 1939.
Henkilötiedot
Syntynyt 26. tammikuuta 1906
Dombóvár, Unkari
Kuollut huhtikuu 1945
Flossenbürg, Saksa
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Slovakian kansannousu
Sotilasarvo prikaatinkenraali

Ján Golian (26. tammikuuta 1906 – huhtikuu 1945) oli slovakialainen kenraali. Hänet tunnetaan etenkin yhtenä Slovakiassa toisessa maailmansodassa syttyneen natsi-Saksan vastaisen Slovakian kansannousun johtajista. Golian jäi lopulta saksalaisten vangiksi ja hänen lopullinen kohtalonsa on osittain hämärän peitossa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vangitut Ján Golian (oik.) ja Rudolf Viest marraskuussa 1944.

Ján Golian syntyi Dombóvárissa Unkarissa 26. tammikuuta 1906 ja opiskeli sotilaskorkeakoulussa Prahassa. Valmistumisensa jälkeen hänpalveli Tšekkoslovakian armeijassa 10. divisioonassa Banská Bystricassa. Tšekkoslovakian hajottua hänestä tuli Slovakian armeijan majuri ja hän toimi maan pääesikunnassa. Vaikka Golian oli liittynyt vastaitsenäistyneen Slovakian uuteen armeijaan, hän ei varsinaisesti kannattanut natsi-Saksan tuella luotua valtiota.[1]

Toisen maailmansodan aikana Golian palveli vuosina 1942–1943 itärintamalla. Itärintamalla palvellessaan Golianilla oli joitakin yhteyksiä neuvostopartisaaneihin. Hänen palatessaan rintamalta Slovakiaan Golian alkoi muodostaa saksalaisten vastaista aseellista järjestöä ja vuoden 1944 alussa hän kävi neuvotteluja tuolloin kielletyn Slovakian kansallisen neuvoston kanssa. Slovakialaiset olivat päättäneet aloittaa kapinan, jonka sotilaalliseen johtoon Golian asetettiin 27. huhtikuuta 1944. Hänen tehtävänään oli suunnitella kapinan strategia ja luoda yhteyksiä eri vastarintaryhmittymien välille. Slovakialaisten oli tarkoitus toteuttaa kapina yhteistössä Neuvostoliiton kanssa.[1]

Slovakian kansannousu alkoi 29. elokuuta 1944. Tšekkoslovakian presidenttinä toiminut Edvard Beneš nimitti Golianin Slovakiassa toimineen 1. armeijan komentajaksi ja hieman myöhemmin hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi. Kansannousun aikana Golian toimi joitakin kuukausia Tšekkoslovakian asevoimien Slovakian ylipäällikkönä. Rudolf Viest korvasi hänet Viestin saavuttua Slovakiaan Lontoosta. Golianista tuli hänen varamiehensä. Huomattava takaisku slovakialaisille oli Neuvostoliiton tuen puute. Neuvostoliitto oli alkanut epäillä kansannousun poliittisia tarkoitusperiä ja vaihtoi strategiaansa sen tukemisen suhteen. Saksalaisten onnistuikin lokakuuhun 1944 mennessä kukistaa huomattava osa partisaaneista selviytyjien paetessa maan vuoristoon. Golian ja Viest jäivät saksalaisten vangeiksi Pohronský Bukovecissa 3. marraskuuta 1944. Golianianin tarkka kohtalo on osittain hämärän peitossa, mutta hän lienee kuollut huhtikuussa 1945 Saksan Flossenbürgissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 300. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)