Ivar Lidström
Ivar Magnus Lidström (16. tammikuuta 1897 Haaparanta – 1. toukokuuta 1934) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat tehtailija Oscar Magnus Lidström ja Anna Cristina Bergman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Lyyli Koistisen kanssa. Lyyli Koistinen kuoli vuonna 1928.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi seitsemän luokkaa Realläroverkets i Uleåborg fortsätiningsklasseria ja erosi sen kahdeksannelta luokalta vuonna 1915 liittyäkseen Saksaan lähteneisiin jääkäreihin. Hän suoritti Sotilashallinnollisien kurssien 1. jakso vuosina 1926–1927 ja 2. jakson vuosina 1927–1928.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikonekiväärikomppaniaan 16. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan muonitusupseeriksi 2. jääkärirykmenttiin, josta hänet siirrettiin maaliskuun alkupuolella 3. jääkäriprikaatin majoitusmestariksi ja edelleen 14. huhtikuuta 1918 alkaen 6. jääkärirykmentin 17. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan päälliköksi. Hän osallistui taisteluihin sisällissodassa Viipurissa.[1][2]
Suomen sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli 3. komppanian päällikkönä 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa jääkäripataljoona n:o 6:ssa, jonka nimi myöhemmin muuttui Jääkäripataljoona n:o 3:ksi. Hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Pioneerikoulutuspataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet määrättiin huhtikuussa 1919 pataljoonan jakautuessa joukkueenjohtajaksi Pioneeripataljoona n:o 2:n ja sen 3. komppaniaan ja edelleen 19. elokuuta 1919 Pioneeripataljoona n:o l:n 1. komppanian päälliköksi, josta hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1921 pataljoonan talouspäälliköksi ja 1. maaliskuuta 1921 pataljoonan väliaikaiseksi komentajaksi ja 1. kesäkuuta 1921 alkaen 1. komppanian päälliköksi ja 22. joulukuuta 1921 uudelleen pataljoonan talouspäälliköksi. Hänet siirrettiin 30. kesäkuuta 1925 alkaen 2. Divisioonan intendentiksi ja 5. syyskuuta 1925 alkaen Karjalan kaartin rykmentin talouspäälliköksi sekä 12. lokakuuta 1928 alkaen 1. Divisioonan intendentiksi. Viransijaisuuksia hänellä oli Pioneeripataljoonan komentajan tehtävät vuosina 1922–1925 sekä Karjalan kaartin rykmentin komentajan tehtäviä vuonna 1928.[1][2]
Opetustoimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi opettajana ratsuväen pioneerikursseilla Haminassa vuonna 1919 ja upseerien pioneerikurssien johtajana Haminassa vuonna 1921.[1][2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi Teknillisten joukkojen kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1921–1922 ja Pioneeripataljoona n:o l:n kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1921–1922 ja puheenjohtajana vuosina 1923–1924 sekä Perustanut Korian ampujat nimisen ampumaseuran vuonna1925 ja oli sen puheenjohtajana vuonna 1925 sekä valittiin kunniajäseneksi vuonna 1926.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.