Irlannin vapaussota

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irlannin vapaussota
Irlannin tasavaltalaisarmeijan sotilaita Irlannin vapaussodan aikana
Irlannin tasavaltalaisarmeijan sotilaita Irlannin vapaussodan aikana
Päivämäärä:

21. tammikuuta 1919 – 11. heinäkuuta 1921

Paikka:

Irlanti

Lopputulos:

Ison-Britannian ja Irlannin sopimus

Vaikutukset:

Irlanti itsenäistyi

Osapuolet

Irlanti

Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vahvuudet

Irlannin tasavaltalaisarmeija
Irlannin kansalaisarmeija

Britannian armeija
Royal Irish Constabulary
Black and Tans
Auxiliary Division
Ulster Special Constabulary

Irlannin vapaussota tai Irlannin itsenäisyyssota (iiriksi Cogadh na Saoirse) käytiin tammikuusta 1919 heinäkuuhun 1921 Brittihallinnon ja Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n välillä.

Irlantilaiset nationalistit olivat vaatineet itsenäisyyttä 1880-luvulta alkaen. Vuonna 1916 puhkesi Pääsiäiskapina. Sen johtajia vangittiin ja teloitettiin, mikä lisäsi katkeruutta. Vuoden 1918 parlamenttivaaleissa Sinn Féin, äärinationalistien puolue, nappasi murskavoiton, mutta sen sijaan että Sinn Féinin edustajat olisivat menneet Lontooseen Westminsterin parlamenttiin, he perustivatkin oman parlamentin, Dáil Éireannin, ja julistivat Irlannin itsenäiseksi tasavallaksi 21. tammikuuta 1919. Näin syttyi vapaussota eli itsenäisyyssota.[1]

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotatapahtumien lasketaan alkaneen 19. tammikuuta 1919. Silloin IRA:n joukot hyökkäsivät räjähdysainelastia kuljettaneiden brittipoliisien kimppuun Tipperaryn kreivikunnassa. Sodasta tuli raaka ja verinen sissisota, jossa ei siviilejä säästelty. Brittien puolella taisteli vakinaisen armeijan ja poliisien lisäksi ensimmäisen maailmansodan rintamamiehistä värvättyjä puolisotilaallisia apupoliisijoukkoja.

Kesällä 1920 Britannia julisti alueelle sotalainsäädännön, jonka nojalla kapinallisia voitiin tuomita kuolemaan tai vankileireille jopa ilman oikeudenkäyntiä. Valtionavustukset Sinn Féin hallussa oleville alueille lakkautettiin. Nämä toimet johtivat väkivaltaisuuksien kiihtymiseen marraskuussa 1920. Samaan aikaan Intiassa Britannian kruunun joukoissa palvelevat irlantilaiset nousivat kapinaan.

21. marraskuuta 1920 tunnetaan Verisunnuntaina. Silloin kapinalliset surmasivat 14 ja haavoittivat viittä brittiupseeria ja poliisia. Viikkoa myöhemmin IRA:n Corkin yksikkö surmasi 18 brittiä. Tämä sai britit laajentamaan sotalakialuetta läntisiin kreivikuntiin.


Rauhanteko ja ajautuminen sisällissotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotamuistomerkki Dublinissa

Kesällä 1921 britit ja irlantilaiset pääsivät sopimukseen aselevosta, ja joulukuussa allekirjoitettiin rauhansopimus. Sopimus teki Irlannista itsehallinnollisen vapaavaltion brittiläisenä dominiona, mutta jätti Pohjois-Irlannin kuusi kreivikuntaa vapaavaltion ulkopuolelle osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jonka virallinen nimi tästä lähtien onkin ollut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Sopimuksen allekirjoitti uuden valtion pääministeri Michael Collins, joka sanoi allekirjoittavansa samalla oman kuolemantuomionsa.[2]

Rauhansopimuksen vastustajat nousivat sisällissotaan Éamon de Valeran johdolla. Sopimusta vastustaneet eivät suinkaan vastustaneet Irlannin itsenäisyyttä, mutta pitivät ehdotettua sopimusta liian suppeana, koska siihen ei sisältynyt koko Irlanti, eikä se antanut Irlannille täyttä itsenäisyyttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Irlannin historiaa lyhyesti Irish-Finnish Society ry.
  2. BBC

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]