Induktiolämmitys
Induktiolämmitys on resistiiviseen kuumenemiseen perustuva tapa kuumentaa magneettisista metalleista muodostuvia kappaleita. Induktiolämmityksessä käytetään kelaa (ns. työkela) jonka sisälle lämmitettävä kappale (ns. työkappale) sijoitetaan, työkappale ei kuitenkaan ole kosketuksissa kelan kanssa vaan lämpeneminen perustuu kappaleen sisälle muodostuviin pyörrevirtoihin. Pyörrevirrat aiheuttavat lämpöhäviöitä pohjan heikosti sähköä johtavassa materiaalissa. Lisähäviöitä syntyy siitä, että kenttä magnetoi työkappaleen koska sen sisältämä rauta tai muu magnetoituva aines toimii magneettipiirin osana. Kappaleen lämpeneminen perustuu ensisijaisesti sähköisiin pyörrevirtahäviöihin ja toissijaisesti työkappaleen materiaalissa tapahtuviin magneettisiin hystereesi-häviöihin. [1]
Työkelassa kulkee 5-480 kilohertsin taajuinen sinimuotoinen vaihtojännite, joka saa aikaan pyörrevirrat. Käytettävä taajuus määräytyy työkappaleen materiaalin mukaan; ja sen mukaan, kuinka syvälle työkappaleen kuoresta lämpenemisen täytyy vaikuttaa. Mitä suurempi taajuus, sitä matalammalta kuoresta katsottuna työkappale lämpenee.
| Taajuus (kHz) | Työkappaleen koko |
|---|---|
| 5–30 | Paksut materiaalit |
| 100–400 | Pienet työkappaleet tai vain kappaleen kuoreen ulottuva lämpeneminen |
| 480 | Mikroskooppiset kappaleet |
Käyttö
Induktiolämmitystä käytetään muunmuassa sulatuksessa, induktioliesissä, lämpökäsittelyssä ja kappaleen kuumentamisessa ennen karkaisua.
Lähteet
- ↑ Renesas Technology Europe: Induction cooking Basics (s. 3) eu.renesas.com. 2008. Viitattu 20.10.2010.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Induktiolämmitys Wikimedia Commonsissa
