Iisak Kuusisto
| Iisak Kuusisto | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Iisak Einar Kuusisto |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1892 Lapin kunta |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1962 (69 vuotta) |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärikapteeni |
Iisak Einar Kuusisto (15. syyskuuta 1892 Lapin kunta – 18. tammikuuta 1962) oli suomalainen jääkärikapteeni ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Samuel Kuusisto ja Vilhelmiina Mattila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Katri Aleksandra Piipanojan kanssa, josta hän erosi vuonna 1947.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi kansakoulun ja Rauman kauppakoulun iltalinjan vuonna 1912. Hän suoritti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1922.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä Tyrvääläinen liikemies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 7. huhtikuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet komennettiin etappi- ja värväystehtäviin Suomeen 4. toukokuuta 1916. Hän toimi aluksi värväystehtävissä Ikaalisten seudulla ja myöhemmin hän siirtyi itäiselle etapille ja sijoitettiin Rannan etappiaseman hoitajaksi. Takaisin Saksaan komppaniaansa hän palasi 10. huhtikuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. Jääkäripataljoonan esikuntaan aseupseeriksi. Hänet siirrettiin 8. huhtikuuta vääpeliksi pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin 8. heinäkuuta 1918 Vaasan aseseppäkouluun ja määrättiin 19. joulukuuta 1918 Kuopion aseseppäkoulun johtajaksi. Keski-Suomen rykmenttiin hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1919 ja edelleen 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin aseupseeriksi. Käsiaseiden tarkastajan toimistoupseeriksi sotaväen esikuntaan hän sai siirron 20. huhtikuuta 1921. Suojeluskuntain yliesikunnan taisteluvälineosaston päälliköksi hänet nimitettiin 10. lokakuuta 1923 ja 1. tammikuuta 1926 teknilliseksi tarkastajaksi. Armeijasta hän erosi 6. joulukuuta 1927, jonka jälkeen hän on hoitanut vuosina 1928–1930 omistamiaan Kärsämäen kartanoa ja tiilitehdasta. Hän on myöhemmin toiminut liikemiehenä sekä ulkomailla että Suomessa. Vuosina 1939–1942 hän toimi Helsingissä Oy M. Waltosen tekstiililiikkeessä myymälänhoitajana. Hän toimi Pystykorvakiväärin kehittelijänä ja kehitti sen lopulliseen muotoonsa.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui 6. Asevarikko-osaston päällikkönä ensin Rovaniemellä ja myöhemmin Viipurinlahdella. Jatkosotaan hän osallistui Helsingin suojeluskuntapiirin ja Kotijoukkojen esikunnassa. Hänet kotiutettiin vuonna 1942, jonka jälkeen toimi Waltosen tekstiililiikkeessä aina vuoteen 1947 saakka. Myöhemmin hän toimi edustajana Lauttakylässä. Hänet on haudattu Mikkeliin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.