Ihoärsytystestit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihoärsytystestit ovat toksikologisia testimenetelmiä, joiden avulla tutkitaan kemikaalien aiheuttamia haittoja ihmisen iholle. Testimenetelminä käytetään tällä hetkellä Draizen kaniinitestiä sekä joitakin in vitro -testimenetelmiä. In vitro -menetelmien tarkoituksena on korvata Draizen kaniinitesti kemikaalitestauksessa ja ne ovat ECVAMin validoimia.[1]

In vitro -menetelmät perustuvat RhE-teknologiaan (Reconstructed human Epidermis), jossa ihmisen keratinosyyteistä on rakennettu keinoihoa. Keratinosyytit muodostavat monikerroksisen epidermiksen, jonka päällä on marraskesi suojaavana kerroksena.[2] ECVAMin rekisteröimiä kaupallisia testimenetelmiä ovat EpiSkin™, EpiDerm™ ja SkinEthic™. Ihoärsytystestit perustuvat vapautuvien tulehdusvälittäjäaineiden mittaamiseen altistuskokeissa.

Todellisessa tilanteessa ihmisen altistuessa ihoa ärsyttäville aineille ne aiheuttavat palautuvan inflammaatioreaktion altistuneeseen kudokseen. Tällöin ihosolut vapauttavat tulehdusvälittäjäaineita, jotka laajentavat verisuonia ja saavat ne läpäisevämmäksi. Tulehdusvälittäjäaineet houkuttelevat paikalle immuunisoluja kuten mast-soluja ja neutrofiileja. Lisäksi ne stimuloivat ihon hermopäätteitä aiheuttaen kutinan tunteen. Kemikaalit voivat aiheuttaa ärsytystä toistuvan altistumisen seurauksena eli ne ovat kumulatiivisesti ärsyttäviä aineita. Toiset kemikaalit aiheuttavat ärsytystä kerta-altistumisen seurauksena, jolloin ne luokitellaan akuutisti ärsyttäviksi aineiksi.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EURL ECVAM: Skin Irritation (verkkosivu) eurl-ecvam.jrc.ec.europa.eu. Viitattu 16.4.2016. englanti
  2. In Vitro Skin Irritation: Reconstructed Human Epidermis Test Method (PDF) 2010. OECD. Viitattu 16.4.2016. englanti