Ihmistieteellinen eläintutkimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ihmistieteellinen eläintutkimus on monitieteinen tutkimusala, jossa tutkitaan monipuolisesti eläinten ja ihmisten välisiä suhteita.

Ihmistieteellisen eläintutkimuksen tekijöitä yhdistää kiinnostus tarkastella eläinten kulttuurista tai yhteiskunnallista asemaa ja merkityksiä, ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta sekä eläinten toimijuutta.[1][2][3] Alan tutkijoita on muun muassa sosiologian, kulttuurintutkimuksen, kielentutkimuksen, maantieteen, historian, filosofian ja oikeustieteen aloilla.

Suomeen perustettiin vuonna 2009 Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura.[4] Seura julkaisee tieteellistä lehteä nimeltä Jälki – Trace – Spåret.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taija Kaarlenkaski, Sari Ung-Lanki: Ikkunoita ihmistieteelliseen eläintutkimukseen. Elore, 1.5.2013, nro 1. doi:10.30666/elore.79044. ISSN 1456-3010. Artikkelin verkkoversio. fi
  2. Ratamäki, Outi: Katsaus yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen tieteenalaan.. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja, 2010.
  3. Shapiro, Kenneth: Human-animal studies. Growing the field, applying the field. Policy paper, 2008. Animals and Society Institute.
  4. Jouni Teittinen, Outi Ratamäki: Seuraesittely: Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura huomaa eläinsuhteidemme monet puolet. Elore, 1.5.2013, nro 1. doi:10.30666/elore.79060. ISSN 1456-3010. Artikkelin verkkoversio. fi
  5. Irni, Sari: Jälki-lehti tarjoaa uusia näkökulmia ihmisten ja muiden eläinten suhteisiin Arviot. 10.11.2015. Vegaaniliitto. Viitattu 17.1.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]