Ihmeiden oppikurssi
Ihmeiden oppikurssi (eng. A Course In Miracles), myös ACIM tai Kurssi (The Course), on yhdysvaltalaisten kliinisen psykologian professoreiden, Helen Schucmanin William Thetfordin avustuksella kirjoittama itseopiskelumenetelmän kuvaileva kirja, vaikkakaan Schucman ei nimeä heitä kirjoittajiksi. Schucman on väitteidensä mukaan saanut kirjan saneluna "sisäiseltä ääneltä", joka hänen mukaansa on Jeesuksen ääni. Kirja tähtää lukijan henkiseen vapautumiseen pelosta, eli egosta. Kurssi on opetukseltaan ei-dualistinen. Sen mukaan kokemamme maailma on aistiharha, josta voidaan vapautua noudattamalla Kurssin opettamaa kokonaisvaltaista anteeksiantoa.[1]
Ihmeiden oppikurssin englanninkielinen alkuperäisversio 'vastaan otettiin' seitsemän vuotta ja julkaistiin ensimmäisen kerran 1976. Suomalainen käännös valmistui, seitsemän vuoden käännöstyön jälkeen 2002. [1] Pirkko Pelkonen käänsi suomen kielisen version.
Ihmeiden oppikurssi koostuu kolmesta osasta: Tekstiosasta, Oppilaan työkirjasta sekä Opettajan käsikirjasta. Kurssin oikeudet omistaa amerikkalainen The Foundation for Inner Peace -niminen yhdistys.
Tällä hetkellä Kurssin sanoman kuuluisimpiin opettajiin kuuluu muun muassa Marianne Williamson, Gary Renard ja David Hoffmeister.[2]
Kurssi itse esittelee itsensä näin:
"Tämä on Ihmeiden oppikurssi. Se on pakollinen kurssi. Vapaaehtoista on vain se, milloin suoritat sen. Vapaa tahto ei tarkoita, että voisit määritellä opetussuunnitelman. Se tarkoittaa vain, että voit valita, mitä haluat opiskella tiettynä ajankohtana. Kurssin päämääränä ei ole opettaa rakkauden merkitystä, sillä se ylittää sen, mitä voidaan opettaa. Kurssin päämääränä on kuitenkin poistaa esteet rakkauden läsnäolon tietoisuuden tieltä, sillä rakkauden läsnäolo on sinun luonnollinen perintöosasi. Rakkauden vastakohta on pelko, mutta sillä mikä on kaikenkattavaa ei voi olla vastakohtaa. Tämä kurssi voidaan sen vuoksi tiivistää hyvin yksinkertaisella tavalla seuraavasti:
Mitään todellista ei voi uhata.
Mitään epätodellista ei ole olemassa.
Siinä on Jumalan rauha."
Kurssi on kirjoitettu jambisen pentametrin runon silosäkeen runomittaan, jota muun muassa William Shakespere käytti teoksissaan.
Suhde raamattuun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka kurssi käyttää juutalais-kristillistä terminologiaa, se sisällöltään muistuttaa enemmän buddhalaisia opetuksia. Kurssista löytyy useita satoja kohtia, jossa se oikaisee raamattua ja kertoo, mitä sen vertauksilla todella tarkoitettiin.
Kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat kritiikin esittäjistä ovat perinteisen kristinuskon kannattajia.
Benedict J. Groeschel, vaikkakin on Schucmanin ja Thetfordin ystävä, on arvostellut Ihmeiden oppikurssia ja siihen liittyviä järjestöjä. Groeschel löytää kirjasta joitakin osia, joita hän kutsuu "vakaviksi ja vaarallisiksi kristillisen teologian vääristymiksi", ja kirjoittaa, että kurssi on "hyvä esimerkki väärästä ilmoituksesta"[3] ja että "siitä on... tullut hengellinen uhka monille."[4]
Skeptikko Robert T. Carroll kritisoi Ihmeiden oppikurssia "pienteollisuudeksi", joka on liiaksi kaupallistettu ja luonnehtii sitä "parannelluksi kristinuskoksi", sanoen että sen opetukset eivät ole alkuperäisiä ja toteaa että niitä on poimittu "eri lähteistä, idästä ja lännestä".[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b http://www.miraclestudies.net/FinnishP.html
- ↑ David Hoffmeister Awakening mind. Viitattu 15.11.2014.
- ↑ Groeschel, Benedict J.: A Still Small Voice, s. 80. San Francisco: Ignatius Press, 1993. (englanniksi)
- ↑ Groeschel, Benedict J.: A Still Small Voice, s. 82. San Francisco: Ignatius Press, 1993. (englanniksi)
- ↑ Carroll, Robert Todd: The skeptic's dictionary: a collection of strange beliefs, amusing deceptions, and dangerous delusions. John Wiley and Sons, 2003. ISBN 978-0-471-27242-7 The skeptic's dictionary: a collection of strange beliefs, amusing deceptions, and dangerous delusions (viitattu 18.3.2013). (englanniksi)