Lähdekoodi sivulle I

{{tämä artikkeli|kertoo kirjaimesta. Sanan muusta käytöstä katso [[I (täsmennyssivu)|täsmennyssivu]].}}
{{Suomen kielen aakkoset|iso=I|pieni=i}}
'''I''' ('''i''') on [[latinalaiset aakkoset|latinalaisten]] ja myös [[suomen kielen aakkoset|suomen aakkosten]] yhdeksäs [[kirjain]]. I-kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''ii'' ja äännearvo [[Lavea suppea etuvokaali|[i]]].

Latinalaista I-kirjainta vastaa [[kreikkalainen kirjaimisto|kreikkalaisessa kirjaimistossa]] kirjain [[ioota|''ioota'']] (''Ι'', ''ι''), [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisessä kirjaimistossa]] puolestaan ''[[И]]'' ja [[І|valkovenäläis-ukrainalainen ''І'']]. Ajoittaisesta yhdennäköisyydestään huolimatta eri merkistöjen ''I'':t ovat [[Unicode|Unicodessa]] eri merkkejä.

== Historia ==
Kreikkalaisen iootan edeltäjä oli foinikialaisessa ja yleisemmin seemiläisessä kirjaimistossa, jotka olivat puhtaita konsonanttikirjaimistoja eli [[Abjad|abjadeja]], ''jōd'', joka osoitti ''j'':tä.<ref>Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): ''The world’s writing systems''. Oxford University Press, New York & Oxford 1996. 261–270.</ref> ''i'' ja ''j'' ääntyvät samassa paikassa ja niitä erottaa lähinnä kielen etäisyys hammasvallista: [[Vokaali|vokaalissa]] väliin jäävä rako on niin suuri, ettei läpi kulkeva ilmavirta aiheuta kohinaa, [[Puolivokaali|puolivokaalissa]] ollaan aivan kohinan rajalla ja [[Frikatiivi|frikatiivissa]] kohina on selvää. Näin ollen kreikkalaisilta ei vaatinut suurtakaan innovaatiota keksiä, että ''j'':tä osoittava kirjainmerkki voisi osoittaa myös ''i'':tä.<ref>Sampson 1985: 110.</ref>

Latinalaisen kirjaimiston ''I'' on kreikkalaisen kirjaimiston iootan ''Ι'' suora perillinen, ja kummallakin merkittiin aluksi paitsi ''i''-vokaalia myös ''j''-puolivokaalia. Erillinen ''[[J]]''-kirjain vakiintui käyttöön vasta myöhäiskeskiajalla, 1500-luvulla, mutta käytössä jo sitä ennen se oli ollut käytössä yhtenä ''I'':n muunnelmana. Esimerkiksi kirjoitettaessa lukuja roomalaisin numeroin ''J'' saattoi osoittaa numeron päättymistä: XIJ = XII.<ref>Sampson 1985: 101.</ref>

== I suomen kielessä ==
Vielä [[Mikael Agricola|Agricolalla]] ''i''-äänteen kirjoitusasu hieman vaihteli, vaikka selvästi yleisin kirjoitustapa oli ''I''. Muita olivat ''IJ, J'' ja ''Y'', esim. ''ijkenens'' ’ikänäns(ä)’, ''jstupi'' ’istuu’ (ääntyy [istupi]), ’yksi’, ''metelyt'' ’metelit’. Toisaalta ''I'' tai ''IJ'' saattoi merkitä myös y-äännettä, esim. ''syndime'' ’syntymä’, ''ijxinens'' ’yksinäns(ä)’. Toisaalta ''j''-äänteen yleisin kirjoitustapa oli Agricolalla yhä ''I'', harvoin J tai IJ, esim. ''iotca'' ’jotka’, ''ijei'' ’jäi’, mikä osoittaa, ettei ''I'':n ja ''J'':n ero latinalaisessa kirjoituksessa ollut vielä täysin vakiintunut.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Lehikoinen, Laila & Kiuru, Silva|Nimeke=Kirjasuomen kehitys (uudistettu laitos)|Vuosi=2009|Sivu=61–62, 69|Julkaisija=Helsingin yliopiston suomen kielen laitos}}</ref>

Nykysuomen oikeinkirjoituksessa ''I''-kirjaimella merkitään aina laveaa suppeaa [[etuvokaali]]a [i].<ref name="savolainen">{{Verkkoviite | nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Erkki Savolainen | osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu163.htm | tiedostomuoto =  | selite = 1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit | julkaisija =  | ajankohta = 2001 | viitattu = 18.8.2014 | kieli = {{fi}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20150924013211/http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu163.htm | arkistoitu = 24.9.2015 }}</ref> 

Suomen [[vokaalisointu|vokaalisoinnun]] kannalta i on '''neutraalivokaali''', missä neutraalius tarkoittaa, että vaikka se on foneettisesti etuvokaali, se voi esiintyä myös soinnultaan takavokaalisissa sanoissa. Tosin saman sanan takavokaalit saattavat taentaa sen ääntämystä, esim. sanassa ''silta''  ''i'' saattaa ''a'':n vaikutuksesta ääntyä taempana kuin sanassa ''siltä''.

''I'':tä käytetään suomessa konsonanttiloppuisten myöhäisten lainasanojen (kuten ''design'' : ''designin'') ja erisnimien (kuten ''Allan'' : ''Allanin'', ''Julin'' : ''Julinin'') sidosvokaalina, joka tuon sanan kanssa muodostaa vartalon. Useisiin lähtökohdaltaan konsonanttiloppuisiin lainasanoihin se taas on lisätty perusmuodossakin esiintyväksi, esim. sanaan ''atomi'', esim. ruots., engl. ja saks. ''atom'' ja -''ismi''-loppuisiin, esim. ruots., engl. ja saks. -''ism''.

Suomen kirjoitetussa yleiskielessä ''I'' on toiseksi yleisin kirjain.<ref name="Pääkkönen">{{Lehtiviite | Tekijä=Matti Pääkkönen | Otsikko=A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja | Julkaisu=Kielikello | Vuosi=1991 | Numero=1 | Sivut=3 | www=https://jkorpela.fi/kielikello/kirjtil.html}}</ref>

== I muissa kielissä ==
'''''I'''''-kirjainta vastaava pieni kirjain on yleensä '''''i'''''. Turkkilaisessa aakkostossa kuitenkin vastaava pieni kirjain on pisteetön '''''ı''''', ja [[İ|pisteellistä '''İ''']]:tä vastaava pieni kirjain on pisteellinen '''''i'''''.

== Muita esitystapoja ==
{{esitystavat|iso=I|pieni=i|morse=..|radiosuomi=Iivari|radionato=India|braillenumero=9|ASCII-iso=73|ASCII-pieni=105|Unicode-iso=U+0049|Unicode-pieni=U+0069}}

== I-kirjaimen merkityksiä ==
* [[Fysiikka|Fysiikassa]]
** I on [[sähkövirta|sähkövirran]] tunnus.
** I on [[hitausmomentti|hitausmomentin]] tunnus (usein myös J).
** I on [[isospin]]in tunnus.
* [[Kemia]]ssa
** I on [[jodi]]n [[kemiallinen merkki]].
** I tarkoittaa [[ionisoitumisenergia]]a.
* I merkitsee [[biokemia]]ssa [[isoleusiini]]a.
* [[Matematiikka|Matematiikassa]]
** i tarkoittaa [[Imaginaariluku|imaginääriyksikköä]].
** i on [[vektori]]- ja [[matriisi]]laskennassa käytettävä indeksi. Matriiseissa se liitetään yleensä riveihin; sarakkeiden indeksi on j.
** I tarkoittaa [[yksikkömatriisi]]a.
** I on [[Roomalaiset numerot|roomalainen numero]] ''yksi'', usein järjestysluku ''ensimmäinen''.
* I [[Ajoneuvon kansallisuustunnus|ajoneuvon kansallisuustunnuksena]] tarkoittaa [[Italia]]a.
* I on arvosana ''[[improbatur]]'' ("hylätään").
* &lt;i&gt; on [[Tietotekniikka|tietotekniikassa]] [[HTML]]-kielen elementti, jolla teksti [[kursiivi|kursivoidaan]].

== Lähteet ==

* Sampson, Geoffrey 1985: ''Writing systems: A linguistic introduction''. Stanford University Press.

=== Viitteet ===
{{viitteet}}

[[Luokka:Suomen kielen kirjaimet]]