Hybridiorganisaatio
Hybridi viittaa monenlaisiin kahden erilaisen asian yhdistelmiin.
Organisaatioiden maailmassa hybridisyys voi viitata esimerkiksi hallinnon ja politiikan sekoittumiseen tai asiantuntijatehtävän ja johtamistehtävien sekoittumiseen. Vimeaikaisessa keskustelussa puhutuimpia aiheita on silti julkisten yleishyödyllisten tavoitteiden ja yritystoiminallisen voitontavoittelun yhdistyminen samassa organisaatiossa. Valtionyhtiöt, osuuskunnat, yleishyödylliset järjestöt[1], mutta myös julkisia tavoitteita toteuttavat yritykset voivat olla hybridiorganisaatioita[2]
Aiemmassa tutkimuksessa julkisyksityisille hybrideille on määritelty seuraavia menettelytapojen sekoittumiseen liittyviä piirteitä
- Yhteinen omistajuus[3] [4]
- Tavoitteiden ristiriidat ja eri toimintalogiikat samassa organisaatiossa[5]
- Rahoituksen moninaisuus[6]
- Taloudellisen ja sosiaalisen valvonnan vaihtelevat muodot[7]
Vastaavasti hybridien arvoluonnin tapojen sekoittumisessa on tunnistettu kolme pääasiallista tapahtumien kulkua[8]
- Yhdistyminen
- Sovittelu
- Oikeuttaminen
Hybridien omistus voi olla jakautunut julkisen omistajan ja yksityisten sijoittajien kesken, kuten esimerkiksi valtion osin omistamissa yhtiöissä. Voittoa tavoittelemattomilla organisaatiot voivat olla mukana liiketoiminnassa, jonka tehtävä on toteuttaa järjestön yleishyödyllistä tavoitetta. Monet yritykset esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa voivat olla riippuvaisia julkisesta rahoituksesta[9]. Viime vuosikymmeninä tapahtunut yksityistäminen on tuottanut uuden energia, liikenne ja telekommunikaatioon liittyvän organisaatioiden joukon, jotka ovat muodoltaan yksityisiä, mutta samalla entistä tarkemmin julkisessa valvonnassa[10]
Koska hybridit yhdistävät toiminnassaan julkisia ja yksityisiä piirteitä, niiden tavoitteita ja tuloksellisuutta on vaikea ymmärtää. Hybridein julkiset tavoitteet voivat heikentää niiden liiketoiminnallista tulosta, mutta liiketoiminnallisen hyödyn määrätietoinen tavoittelu voi vastaavasti vähentää hybridien julkisia piirteitä.
Hybridejä voi tarkastella myös organisaatioita (Mikrotaso) ylemmällä tasolla. Esimerkiksi Cleantech -toimiala (Mesotaso) yhdistää ympäristön kestävyyden parantamista ja liiketoiminnallisia etuja. Vastaavasti kansalliset innovaatiojärjestelmät kokoavat yhteen julkisia viranomaisia, yksityisiä yrityksiä ja yliopistoja ja esimerkiksi terveyspolitiikka yhdistää suurta joukkoa organisaatiomuodoltaan hyvin erilaisia organisaatioita (Makrotaso). Vastaavasti hybridien hallintaa voidaan tutkia ihmisten muodostamien sosiaalisten suhteiden ja ryhmittymien perusteella[11]
Hybridien yhteiskunnallinen asema vaihtelee maailmanlaajuisesti. Kehittyneissä teollisuusmaissa hybridit täydentävät markkinoiden ja julkisen sektorin toimintaa. Valtiokeskeisissä maissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, hybridit auttavat kytkemään yritystoiminnan poliittisen keskusjohdon ohjaukseen, kun taas monissa kehittyvissä maissa hybridiorganisaatiot voivat olla ainoa toimiva tapa järjestää laajamittaista yritystoimintaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Johanson, Jan-Erik & Pekkola, Elias & Hjelt, Jonna & Vakkuri, Jarmo. Hybridisyys kansalaisyhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Diakonia Ammattikorkeakoulu. Ilmestyy.
- ↑ Johanson, JE. & Vakkuri, J.: Governing Hybrid organisations. Routledge, 2017.
- ↑ Thynne, I: Ownership as an instrument of policy and understanding in the public sphere: Trends and research agenda., s. 183-197. Policy Studies, 32(3), 2011.
- ↑ Hansmann, H.: The ownership of enterprise. Belknap Press of Harvard University Press, 1996.
- ↑ Ebrahim,, A. et al.: The governance of social enterprises: Mission drift and accountability challenges in hybrid organizations., s. 81-100. Research in Organizational Behavior, 34, 2014.
- ↑ Greve, C. & Hodge, G.: The challenge of public-private partnerships: learning from international experience.. E.Elgar, 2007.
- ↑ Jordana,, J. & Levi-Faur, D.,: The politics of regulation: institutions and regulatory reforms for the age of governance.. E. Elgar, 2004.
- ↑ Vakkuri, Jarmo & Johanson, jan-Erik: Hybrid governance, organisations and society, s. 1-20. Routledge, 2020. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Vakkuri, Jarmo & Johanson, Jan-Erik & Kokko, Petra & Laihonen, Harri & Rajala, Tomi: Hybridihallinta terveyden ja hyvinvoinnin palvelujen järjestämisessä. Hallinnon Tutkimus, 2019, 38. vsk, nro 3, s. 226-231. Hallinnon Tutkimuksen Seura.
- ↑ Moran, M.,: Review article: Understanding the regulatory state., s. 391–413. British Journal of Political Science, 32(02), 2002.
- ↑ Johanson, Jan-Erik & Vakkuri, Jarmo: Hybridien hallinta ja arvonluonti. Tarkastus arviointi ja valvonta murroksessa, 2021. Tampere University Press. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/133727 [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koppell, J. (2003). The Politics of Quasi-Government: Hybrid Organizations and the Dynamics of Bureaucratic Control. Cambridge. Cambridge University Press. [1]
Billis, D. (2010) (Ed.) Hybrid organisations and the third sector. Basingstoke, Palgrave. [2]
Johanson, JE. & Vakkuri, J. (2017). Governing hybrid organisations. New York & Abingdon, Routledge [3]
Vakkuri, J & Johanson, JE (2020) (Eds.). Hybrid governanace, organisations and society. New York & Abingdon, Routledge.