Hupeli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo romaanista Hupeli. Hupeli on myös Jyväskylän kaupunginosa.

Hupeli on Heikki Turusen vuonna 1978 ilmestynyt romaani. Se on ensimmäinen osa kirjasarjaksi muodostuneesta tarinasta jossa kuvataan rintamamiestilan vaiheita lapsesta mieheksi varttuvan Heino Oinosen silmin. Muut Turusen romaanit joissa tarinaa jatkettiin olivat Kolmen hevosen mies (1981), Punahongan hehku (1982), Mustarinnan lapset (1985), Maan veri (1987). Myöhemmissäkin Turusen teoksissa Heino Oinonen esiintyy hahmona.

Juonen pääkohtia yllä mainituista kirjoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Viljo Oinonen on haavoittunut pahasti ja makaa sotasairaalassa. Hänen vaimonsa Kyllikki vierailee hänen luonaan ja järkyttyy miehensä tilasta. He ovat olleet naimisissa jo ennen sotia. Esikoinen oli vähällä syntyä äpäränä ja Viljo epäilee edelleen tämän olevan toisen miehen aikaansaannoksia. Hän epäilee etenkin veljeään jonka kanssa Kyllikki oli myös seurustellut. Viljo selviää sairaalasta unelmoimalla omasta maatilasta, jollaisia valtio on luvannut rintamamiehille. Kyllikki haluaisi kaupunkiin mielestään kevyempiin töihin. Viljo kuitenkin saa taivuteltua vaimonsa suostumaan maan anomiseen. Heille osoitetaan Hupeli-niminen tila kylmästä raivaamattomasta korvesta.

Uudisraivaajan arki on karua, peltoja raivataan lihasvoimin, Kyllikki saa jopa keskenmenon. Päähenkilö, Heino, on syntynyt vuonna 1945 heidän entisessä asuinpaikassaan Pösön mökillä. Viljo rakentaa perheelleen talon. Se on tyyppipiirustuksien mukainen mallitalo. Heillä on asuntoviljelystila, jonka kanssa on enemmän työtä kuin he oikeasti jaksaisivat. Ajat muuttuvat, kehitys maailmalla kulkee nopeammin kuin osattiin arvata. Tilalla vain jatkuu arki riitoineen ja puutteineen. Viljo on sairaalloisen mustasukkainen. Lapset käyvät koulua ja vanhemmat lapset kokeilevat jo töitäkin.

Viljo ja Kyllikki väsyvät ja heidän elämänsä jää kiertämään samoja puuduttavia uria. Heino on taiteellinen ja pyrkii Ateneumiin jonne ei kuitenkaan pääse. Hän päätyy kaupunkiin sanomalehtimieheksi. Hän käy läpi monia kriisejä ja tuntee ajelehtivansa. Hän tuntee mielenterveytensä järkkyvän. Maaseutu-Suomi kituu ja lopulta maaltapako tyhjentää kylät ja tilat. Myöhemmissä kirjoissa Heino asuu kaupungissa mutta tuntee itsensä edelleen juurettomaksi näissä vieraissa maisemissa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.