Holhouskirja
Holhouskirja oli aiemmin Suomessa holhousasioiden rekisteri, jota piti tuomioistuin.
Holhouskirja 1930-luvun Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki oikeuden alaiset holhoustoimet merkittiin sitä varten määrättyjen kaavojen mukaan laadittuun holhouskirjaan, ja kunnan holhouslautakunta sai tästä kappaleen. Kirjaan merkittiin myös kaikki holhoustoimen tarkastusta koskevat toimenpiteet ja muistiinpanot.[1]
Tuomari antoi holhouskirjan nojalla todistuksia siitä, että asianomainen hallitsi itseään ja omaisuuttaan. Tällaisia todistuksia tarvittiin muun muassa elinkeinolupia varten.[1]
Holhouskirjasta oli säännökset vuoden 1898 holhouslaissa, jossa säädettiin holhoustoimesta yleensä.[L 1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Holhouslaki (19.8.1898/34), 59 §
Oikeudessa on pidettävä holhouskirjaa, johon sen oikeuden vaarinpidon alaisina olevat holhoukset kirjoitetaan ja vaarinpitoa varten tarpeelliset muistoonpanot tehdään niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Keisari ja Suuriruhtinas antaa. Holhous, joka ei perustu määräykseen, kirjoitettakoon kuitenkin holhouskirjaan ainoastaan silloin kun holhunalaisella on omaisuutta.
Holhouskirjasta on toimitettava otteita holhouslautakunnalle sen mukaan kuin siitä erittäin säädetään.