Henry Cort

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henry Cort

Henry Cort (174123. toukokuuta 1800) oli englantilainen ruukinpatruuna. Teollisen vallankumouksen alkuvaiheessa hän alkoi jalostaa takkirautaa kankiraudaksi kekseliäälle menetelmällä. Vuonna 1783 hän sai patentin kehittämälleen uudelle rautamalmin jalostusmenetelmällä, jota kutsutaan putlaukseksi.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henry Cortin elämän alkuvaiheista tiedetään vähän. Hän syntyi mahdollisesti Lancasterissa, mutta vanhemmat ovat tuntemattomat ja syntymävuodesta on epävarmuutta. Nykyisin vuotta 1741 pidetään todennäköisempänä kuin 1740.

Vuonna 1765 Cortista tuli Kuninkaallisen laivaston maksuvirkailija, jonka tehtäviin Lontoon toimistossa kuului koota eläkkeet hengissä säilyneille meriupseereille. Tuohon aikaan huolimatta Abraham Darbyn keksinnöstä käyttää koksia puuhiilen sijasta masuunissa ei tuloksena saatu rauta kelvannut kankiraudan valmistukseen, vaan sitä ostettiin Venäjältä korkeahkoon hintaan.

Vuonna 1768 Cort meni naimisiin Elizabeth Heyshamin kanssa. Tämän isä oli staffordshireläinen asianajaja ja Portlandin herttuan taloudenhoitaja. Vaimon eno, William Aatwick, vaikka oli menestynyt asianajaja Lontoossa, peri suvun rautakauppaliiketoiminnan Gosportissa. Rautakauppa toimitti laivastolle ankkuriketjuja ja muita laivoissa tarvittavia rautatarvikkeita.

Kumppanuus Samuel Jellicoen kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cort sai Attawickin liiketoiminnan haltuunsa ja vaurastui. Vuonna 1775 hän osti Fontleysta rautaruukin. Vuonna 1779 laivoston huoltotoimisto sopi Cortin kanssa, että hän valssaisi laivaston tynnyreihin rautavanteita. Tämä sai Cortin sijoittamaan suuren summan uusiin valssausmenetelmiin Fontleyssa tuotantomäärien kasvattamiseksi. Rahoituksen saamiseksi hän kääntyi Adam Jellicoen puoleen. Tämä oli kuninkaallisen laivaston maksatustoimiston johtava kassanhoitaja ja hän suostui rahoittamaan Cortin liiketoimintaa 30 000 punnalla. Takuuna oli Cortin oikeus patentteihin. Osana sopimusta Jellicoen pojasta Samuelista tuli osakas Fontleyn ruukkiin. Sopimuksella oli myöhemmin vakavia seuraamuksia Cortille.[1]

Valssaamo ja putlausuuni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Putlausuunin kaaviokuva

Cort kehitti ajatuksiaan Fontleyn ruukilla, mikä johti vuonna 1783 patentiin uritetusta valssista ja toiseen 1784 läikyteltävästä tai sekoittavasta putlausuunista. Nämä mahdollistavat vakiokokoisten kankirautaharkkojen valmistuksen. Hänen työnsä perustui Cranegen veljesten ajatuksiin ja heidän liekkisulatusuuniin, jossa lämpö tuotiin päältä toisin kuin alta puhallettavassa masuunissa. Toinen Cortia auttanut keksintö oli Peter Onionsin ajatus sekoittaa sulaa rautaa, jotta epäpuhtaudet erottuisivat puhtaamman kankiraudan tuottamiseksi. Uuni poisti tehokkaasti hiiltä sulapanoksesta hapettamalla sitä ja rautainen aputanko poisti pinnalle kertyneen kuonan, jolloin rauta jäi pohjalle. Näin saatu metalliharkko taottiin kankiraudaksi vasaran avulla ja sen jälkeen se valssattiin. Uuni poisti myös piitä, mikä alensi takoraudan valmituskustannuksia ja keksintö teki Britanniasta nopeasti raudan tuojasta raudan viejän.[2]

Adam Jellicoen kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Adam Jellicoe yllättäen vuonna elokuun 30 1789 kuoli, kävi ilmi, että hänen Cortille lainaamasta rahasummasta 27 000 puntaa oli otettu kuninkaallisen laivaston rahoista. Tämä seurauksena oikeus takavarikoi Cortin kaksi patenttia vakuutena ja niiden arvoksi määritettiin 100 puntaa. Cort katsottiin vastuulliseksi Jellicoen velkoihin ja julistettiin konkurssiin. Oikeus antoi Samuel Jellicoelle aseman Fontleyssä, jossa hän pysyi sen jälkeen useita vuosia. Samuel Jellicoe ei yrittänyt realisoida patenttioikeuksia rautaruukeilta, koska se ei toiminut harmaalla raudalla, jota tuotettiin Midlandsissa ja Etelä-Walesissa.

Patentit ja rojaltit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cortin työn merkitys tunnustettiin jo niinkin varhain kuin 1786, jolloin John Baker-Holroyd, Sheffieldin lordi, piti sitä yhdessä James Wattin työn kanssa merkittävämpänä kuin Amerikan vallankumousta. Vuonna 1878 Cort pääsi eteläwalesilaisen ruukinpatruunan Richard Crawshayn kanssa sopimukseen, jossa Cortille maksettiin 10 šillinkiä jokaisesta hänen patenttiensa avulla tuotetusta rautatonnista.

Cortin elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cortin ja Elizabeth Heyshamin avioliitossa syntyi 13 lasta. Cortin liiketoiminta ei tuonnut hänelle vaurautta, vaikka putlausuuneja rakennettiin valtavia määriä. Vuonna 1820 niitä raportoitiin olleen 8200 kappaletta. Nämä käyttivät kuitenkin muokattua versiota alkuperäisestä ja välttivät siten rojaltien maksun. Cort sai myöhemmin valtion eläkkeen, mutta kuoli pettyneenä. Hänet on haudattu St John-at-Hampsteadin hautausmaalle Lontoossa.

Asiasta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henry Cort Facts Enclycopedia.com. Viitattu 4.4.2015.
  2. Ihalainen, Pasi (toim.): ”Ahonen, Kalevi: Ylivoimaisesta mallimaasta tasvertaiseksi kilpailijaksi”, Britannia. Saarivaltakunnan Eurooppa-suhteiden historia, s. 152. Jyväskylä: Atena, 2002. ISBN 951-796-268-1.