Hawks Miller HM-1
| Hawks Miller HM-1 | |
|---|---|
 Frank Hawks and Time Flies |
|
| Tyyppi | kilpalentokone |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | New England Aircraft Company |
| Suunnittelija | Howell W. "Pete" Miller |
| Ensilento | 1936 |
| Pääkäyttäjät | Frank Hawks |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Muunnelmat | Military Aircraft HM-1 |
Hawks Miller HM-1, nimeltään' Time Flies ', oli amerikkalainen kilpalentokone, jonka omistivat lentäjät Frank Hawks ja Howell W. "Pete" Miller, Granville Brothers Aircraftin pääsuunnittelija. Kone oli virtaviivainen ja varustettu kuomullisella ohjaamolla, mutta kehittely lopetettiin koelennolla sattuneen onnettomuuden jälkeen. Kone rakennettiin uudelleen kaksipaikkaiseksi sotilaskoneeksi.
Suunnittelu ja kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1936 Hawks kääntyi Granville Brothersin pääinsinöörin "Pete" Millerin puoleen, joka oli suunnitellut Granville Brothersin kuuluisan Gee Bee -kilpalentokoneen. Yhdessä he toteuttivat uuden Hawks Miller HM-1 lentokoneen. Miller perusti New England Aircraft Companyn, jossa hän oli itse pääjohtaja ja Hawks varajohtaja. Hawks sai sponsoriksi kellovalmistaja Gruen Watch Companyn ja antoi lentokoneelle nimen "Time Flies" ("Aika lentää"). Hawks Miller HM-1 -malli oli virtaviivainen. Erikoisuutena ohjaamon luukkumaisesti aukeava kaareva tuulilasi, joka voitiin nostaa ylös lentoonlähtöä ja laskeutumista varten, mutta vedettiin alas rungonmyötäiseksi lennon aikana.
Runko oli koottu kromi-molybdeeniteräsputkista ja päällystetty Haskeliitilla eli vanerilla. Siipi oli myös vaneripäällysteinen ja siinä oli vaneriset siipisalot ja siipikaaret sekä vaahterasta tehdyt kulmapalat. Sivuperäsimen sisällä oli teräsputki, siivekkeet ja muut rakenteet vaneria. Koneessa oli ohjaamosta säädettävä trimmi. Polttoainesäiliö oli ohjaamon etupuolella, moottorin takana metallisen tulipellin takana oli öljysäiliö.
Suorituskykyä kohotti manuaalisesti sisäänvedettävä laskuteline Goodrich-renkailla, Hayes-hydraulijarruilla ja Aerol-laskutelinejousilla, Grimesin laskeutumisvalot olivat myös sisäänvedettäviä. Laskutelineen pyörät vedettiin siiven sisään ja rungon alapuoli oli vahvistettu kestämään hätätilanteessa mahalaskun. Virtaviivainen pyrstö oli yläosastaan ja alareunastaan suojattu stelliitillä, aineella, joka suojaa liiallisen kulutuksen kohteena olevia metalleja. Pieni kannuspyörä ulkoni riittävästi, että kone pystyi laskeutumaan asfaltille tai betoniradalle. Pehmeämmillä kentillä luisti vaimensi laskua.[1]
Toimintahistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen lentonsa jälkeen 18. lokakuuta 1936 Hawks lensi "Time Flies" -koneen Hartford, Connecticutista Miami, Floridaan 13. huhtikuuta 1937 4 tunnissa ja 55 minuutissa. Sieltä hän lensi New Jerseyyn Newarkin lentokentälle 4 tunnissa ja 21 minuutissa, mutta epäonnistui laskeutuessaan Newarkiin, ja kolmannen maahan kosketuksen jälkeen puinen siipisalko murtui oikeassa siivessä ja myös muut vahingoittuivat. Varojen puuttuessa Hawks päätti olla korjaamatta lentokonettaan ja myi sen kaikki oikeudet teknisine piirustuksineen Tri-American Aviation -yhtiölle, joka aikoi muuttaa koneen nopeaksi tiedusteluhävittäjäksi.
Tri-American Aviationin päämiehet Leigh Wade ja Edward Connerton tekivät vuonna 1938 Millerin kanssa sopimuksen lentokoneen muuttamiseksi kaksipaikkaiseksi ja lisäämään siihen kuomun. Lentokone nimettiin uudelleen Miller HM-2:ksi. Yrityksen uudelleenorganisoituessa nimelle Miller Aircraft Co., sitä alettiin kutsua nimellä MAC-1, "Hawks Military Racer" ja Military Aircraft HM-1. [2] Tarkoituksena osoittaa lentokoneen potentiaali lentäjä Leigh Wade osallistui MAC-1-kilpailuun Thompson Trophyyn vuonna 1938 . Pääosin sotilaslentokoneeksi ja konekiväärein varustettuna Wade sijoittui kisassa neljänneksi. [2]
Thompsonin kilpailun jälkeen Earl Ortman lensi MAC-1 / HM-1:n East Hartfordissa, Connecticutissa, näytöslennon etsien sotilaskoneelle ulkomaisia ostajia.[2] Suurella lähestymisnopeudella siipi repeytyi irti. Ortman selviytyi onnettomuudessa, mutta lentokone purettiin ja projekti hylättiin. [3]
- Boyne, Walt. "Built for Speed: Pt. II of the Howell Miller Legend." Wings, Vol. 8, No. 2, April 1978.
- Cowin, Hugh W. The Risk Takers, A Unique Pictorial Record 1908-1972: Racing & Record-setting Aircraft (Aviation Pioneer 2). London: Osprey Aviation, 1999. ISBN 1-85532-904-2.
- Daniels, C.M. "Speed: The Story of Frank Hawks." Air Classics, Vol. 6, No. 2, December 1969.
- "Frank Hawks Obituary." Lima News, Lima, Ohio, August 24, 1938.
- Fraser, Chelsea Curtis. Famous American Flyers (Flight, Its First Seventy-five Years). Manchester, New Hampshire: Ayer Company Publishers Inc., 1979. ISBN 978-0-405-12165-4.
- Hull, Robert. September Champions: The Story of America's Air Racing Pioneers. Harrisburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 1979. ISBN 0-8117-1519-1.
- Kinert, Reed. American Racing Planes and Historic Air Races. New York: Wilcox and Follett Company, 1952.
- Kinert, Reed. Racing Planes and Air Races: A Complete History, Vol. 1 1909-1923. Fallbrook, California: Aero Publishers, Inc., 1969.
- Lewis, Peter. "Hawks HM-1 'Time Flies'." Air Pictorial, Volume 3, No. 11, November 1973.
- Matthews, Birch. Race With The Wind: How Air Racing Advanced Aviation. St. Paul, Minnesota: Motorbooks, 2001. ISBN 978-0-7603-0729-8.
- Musciano, Walter A. "Frank Hawks: The Story of the Legendary Speed Flying King." Aviation History, November 2005.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frank Hawks and his HM-1 Racer: Time Flies American Aviation Historical Society (AAHS) Journal. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 11.2.2021.
- ↑ a b c Boyne 1978, s. 12.
- ↑ Boyne 1978, s. 16.
