Hannes Karjalainen
Johannes (Hannes) Karjalainen (käytti Saksassa peitenimeä Sven Svanström), (24. marraskuuta 1892 Kajaani – 25. helmikuuta 1947) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Erkki Karjalainen ja Kustaava Kyllönen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Elina Lovisa Vartiaisen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1913–1916. Sotilashallinnollisten kurssien 1. jakson hän suoritti vuonna 1928 ja 2. jakson vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 14. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, missä hän haavoittui pahoin 24. heinäkuuta 1916 ja siirrettiin sen johdosta pataljoonan täydennysjoukkoon 1. syyskuuta 1916. Haavoista parannuttuaan hänet komennettiin Jääkäripataljoona 27:n Berliinin toimistoon ja edelleen tammikuussa vuonna 1918 Suomen Tukholman lähetystöön, missä hän palveli 26. kesäkuuta 1919 saakka.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takaisin Suomeen Karjalainen palasi 1. heinäkuuta 1919 ja astui armeijan palvelukseen ja määrättiin nuoremmaksi upseeriksi Kaartin jääkäripataljoonaan, josta hänet kumminkin siirrettiin 26. heinäkuuta 1919 Kajaanin sissipataljoonaan, missä palveli aluksi nuorempana upseerina ja 15. elokuuta 1919 alkaen majoitusmestarina. Pataljoonan talouspäälliköksi hänet nimitettiin 3. tammikuuta 1920, mistä tehtävästä hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1920 alkaen uudelleen nuoremmaksi upseeriksi. Teknillisiin joukkoihin hänelle tuli siirto 1. maaliskuuta 1922 ja hänet sijoitettiin pataljoonan esikuntaan apulaisintendentiksi. Seuraavaksi häntä siirreltiin talouspäällikkönä seuraavasti ensin 28. huhtikuuta 1927 Autopataljoonaan, 15. kesäkuuta 1928 Kuormastopataljoonaan ja 12. lokakuuta 1928 Karjalan kaartin rykmenttiin. Karjalan kaartin rykmentistä hänet siirrettiin 14. syyskuuta 1934 päälliköksi Muonavarikko 2:een. Seuraavaksi hän sai nimityksen Puolustusministeriön ylireviisoriksi 21. joulukuuta 1934.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan Karjalainen osallistui aluksi rauhanaikaisessa tehtävässään, kunnes hänet siirrettiin Päämajaan, missä hänet sijoitettiin Taloushuollon tarkastajan toimistoon, mistä hänet edelleen siirrettiin revisiotoimiston päälliköksi. Välirauhan aikana hän toimi samassa tehtävässä, mutta jatkosodan aikana hänet siirrettiin 10. Divisioonan huoltopäälliköksi, mistä hän palasi takaisin revisiotoimiston päälliköksi vuonna 1942. Vielä samana vuonna hänet siirrettiin huoltopäällikön apulaiseksi Kannaksen Ryhmän esikuntaan, missä hän palveli vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet palautettiin takaisin Päämajaan ja hänet nimitettiin taloushuollon tarkastajaksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin Huoltokoulun johtajaksi, josta hänet siirrettiin vuonna 1944 Revisiotoimiston päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli aina vuoteen 1947 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalainen toimi Autopataljoonan kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1928 ja Karjalan kaartin kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1929. Oli puolustuslaitoksen eri tehtaiden tilintarkastaja vuosina 1935–1945.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.