Hallijärjestys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hallijärjestys eli hallisääntö[1] (ruots. hallordning) oli Ruotsissa ja Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla voimassa ollut asetus, jolla säädettiin käsityöammateille ja teollisuuslaitoksille oma erityinen elinkeinolainsäädäntö.[2][3] Se sisälsi määräyksiä esimerkiksi kisälliksi ja mestariksi pääsemisen ehdoista, työntekijöiden velvollisuuksista, työolosuhteista, valmistettavien tavaroiden tarkastamisesta ja leimaamisesta, teoslainakiinnityksistä sekä hallioikeuksista.[3][4]

Ensimmäinen hallijärjestys annettiin 1722, seuraava edellistä laajempi 21. toukokuuta 1739 ja uusin 2. huhtikuuta 1770.[3][4] Vuoden 1770 hallijärjestys kumottiin Suomessa asetuksella ja julistuksella 12. joulukuuta 1859, elinkeinoista 31. maaliskuuta 1879 annetulla asetuksella sekä 17. helmikuuta 1923 annetulla lailla irtaimistokiinnityksestä (55/1923).[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nykysuomen sanakirja. Hakusana hallisääntö. Helsinki: WSOY, 1951–1961.
  2. Otavan iso tietosanakirja. Osa 3, palsta 308, hakusana hallijärjestys. Helsinki: Otava, 1963.
  3. a b c Uusi tietosanakirja. Osa 7, palsta 57, hakusana hallijärjestys. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1961.
  4. a b c Iso tietosanakirja. Osa 4, palstat 292–293, hakusana hallijärjestys. Helsinki: Otava, 1932.