Haenyeot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haenyeo.

Haenyeot ovat sukeltajien ammattikunta Etelä-Koreaan kuuluvalla Jejun saarella. He ovat tavallisesti naisia esimerkiksi Japanin ama-sukeltajien tapaan. Tapa poikkeaa jokseenkin perinteisestä perheen työnjaosta, jossa nainen hoitaa kotia. Nykyaikana ammatin harjoittaminen perinteiseen tapaan on vähentynyt, ja se on muotoutunut paljolti turistinähtävyydeksi. Haenyeot kuuluvat kuitenkin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haenyeojen varusteita museossa.

Haenyeot ovat saaneet alkunsa luultavasti jo muinaisilla ajoilla. Japanin amat ovat hyvin samankaltainen ammattiryhmä, ja he lienevät aikanaan olleet samaa ikivanhaa ammattikuntaa. Kiinasta vastaavaa ilmiötä ei tunneta. Termit haenyeo ja ama merkitsevät molemmat merinaista tai meren naista. Haenyeot itse käyttävät termejä chamsu ja chamnyŏ eli sukeltaja. Ensimmäiset historialliset lähteet haenyeoista ovat peräisin 200-luvulta. Kuten monissa muissakin yhteiskunnissa, Koreassa on perinteisesti ollut tavallista, että perheen elättää mies, kun taas naiset hoitavat kotia. Haenyeojen tapojen kehittymiseen ovat vaikuttaneet useat eri tekijät. Kalastus oli miesten työtä, ja kun siihen liittyvät keksinnöt levisivät, yksinkertaisempi sukeltaminen ja keräily jäi naisten tehtäväksi. Toisekseen esimerkiksi temppelit verottivat merenantimia, ja näin naisten työosuudesta tuli tärkeämpää. Tavan syntymiseen on saattanut vaikuttaa myös naisiin liitetyt uskonnolliset tai maagiset piirteet.[1]

Nykyisin suuri osa haenyeona toimimisesta liittyy turismiin, ja naissukeltajista on tullut Jejun saaren tärkeimpiä nähtävyyksiä. Osa haenyeoista harjoittaa kuitenkin edelleen sukeltamista sen perinteisessä merkityksessä, mutta heidän ammattikuntansa on vanhentunut. [1] Vielä 1960-luvulla haenyeoja oli 26 000, mutta nykyisin heidän lukumääränsä on noin 4 500 ja noin 84 % on yli 60-vuotiaita.[2] Haenyeot lisättiin vuonna 2016 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[3] Valtio tukee haenyeojen ammattia esimerkiksi maksamalla märkäpuvuista, tukemalle sairas- ja tapaturmavakuutuksia, sekä rakennuttamalla lämmitettyjä suojia ja suihkutiloja sukeltajille.[2]

Sukeltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukeltamaan lähdetään joko rannalta tai veneeltä. Sukeltamisen helpottamiseen käytetään painoja, jotka olivat aikoinaan kiviä. Nykyisin käytetään myös lyijypainoja. Pintaan päästäkseen sukeltajilla on vyötäisillään naru, jolla esimerkiksi veneessä oleva apulainen nostaa sukeltajan pintaan. Apulaisena toimii yleensä sukeltajan aviomies.[1] Ennen sukellusta lausutaan rukouksia merenjumalatar Jamsugutille.[3] Sukeltaja sukeltaa tavallisesti yhteen mittaan pari tuntia ja palaa pintaan, minkä jälkeen lämmitellään ja levätään veneessä tai rannalla.[1] Työt jatkuvat lepohetken jälkeen, ja tyypillisen työpäivän pituus on seitsemän tuntia. Sukellukset kestävät noin minuutin kerrallaan.[3]

Sukeltajilla on mukanaan lyhytvartinen sirppi, jota käytetään simpukoiden ja levien leikkaamiseen. Keräämänsä haenyeot tuovat pintaan kelluvaan vaneriseen tai puiseen astiaan. Aikanaan niiden sijasta käytettiin sukeltajan mukana jatkuvasti kulkevaa pussia. Sukeltajan vaatetukseen kuuluu nykyisin puuvillasta tai villasta valmistettu vaatekerta, puuvillaiset sormikkaat ja villasukat. Aikaisemmin käytettiin vain pientä lannevaatetta.[1] Nykyisin sukeltajat käyttävät myös valtion kustantamia märkäpukuja.[2] Asustukseen kuuluvat myös suojalasit, joiden lisäksi osa sukeltajista tukkii korvansa vahalla. Sukeltaja jakaa saaliinsa apulaisensa kanssa. Pitkään apulainen sai kolmasosan saaliista, mutta 1920-luvulta lähtien apulainen on saanut kaksi osaa ja sukeltaja kolme. Sukelluspaikkojen käytöstä pidetään kirjaa. Hyvän paikan löytäessään haenyeo voi vaatia yksinoikeutta siellä sukeltamiseen.[1] Haenyeot voidaan jakaa kokemuksensa mukaan kolmeen ryhmään, joita ovat hagun, junggun ja sanggun. Näistä jälkimmäiset ovat kokeneimpia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ilmari Vesterinen, Juha Janhunen ja Tauno-Olavi Huotari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 355-356. Gaudeamus Helsinki University Press, 2000. ISBN 978-951-662-797-0.
  2. a b c Choe Sang-hun: Hardy Divers in Korea Strait, ‘Sea Women’ Are Dwindling The New York Times. Viitattu 10.2.2018. (englanniksi)
  3. a b c d Culture of Jeju Haenyeo (women divers) Intangible Heritage. Unesco. Viitattu 10.2.2018. (englanniksi)